keskiviikko 27. helmikuuta 2013

Talouseliitin Muhammad

TIEDON PIMITTÄMINEN Suomessakin on kummasteltu, kuinka Muhammadista ei saa julkaista kuvia, sillä se loukkaa Muhammadin opetuslapsia. Muhammadia ja hänen oppejaan ei sovi myöskään kritisoida, sillä Muhammad on pyhä.

Suomessa tehdään parhaillaan kirjaa suomalaisten omasta Muhammadista. Se tulee loukkaamaan monia Muhammadin kavereita, ja paljastaa, millaiset vallankeittokeinot Muhammadilla on.

Meidän Muhammadimme on Björn Wahlroos, josta kirjoitettava teos on kohdannut suuria vaikeuksia. Professori-journalisti Tuomo Pietiläinen kirjoittaa, kuinka kirjaa tekevät opiskelijat ovat Wahlroos-tutkimuksissaan ajautuneet umpikujaan.

Lukuisat Suomen talouden ja vallan merkkihenkilöt ovat kieltäytyneet kertomasta näkemyksiään Muhammad Wahlroosista. Pörssiyhtiö ja eläkeyhtiö ovat oikein virallisesti päättäneet, ettei kukaan heidän johtohahmoistaan lausu kirjantekijöille mitään. Useampi taho on ilmoittanut, että avunantoon tarvittaisiin Muhammadin itsensä lupa.

Tällainen veliverkosto meitä hallitsee. Paitsi, että heillä on kaikki taloudellinen ja poliittinen valta, he haluavat myös pitää huolen siitä, ettei tätä valtaa voida läpivalaista. Kuin yhdessä sovitusti Hyvät Veljet pidättäytyvät lausumasta toisistaan mitään. Näin kaikki saavat rauhassa kahmia lisää itselleen, saneerata hiekantuojia jaloistaan pyörimästä ja pitää riittävän hajuraon vallankäyttönsä kohteisiin, tavalliseen kansaan.

Tilasta, jossa eliitti piiloutuu piikkilanka-aitojen taakse ja kieltäytyy seurustelemasta rahvaan kanssa, on puhuttu kuin tulevaisuuden worst case -uhkakuvana. Wahlroos-kirja todistaa jo ennen ilmestymistään, että uhka on jo käynyt toteen.

Toisilta kasvottomat suurveljet haluavat ottaa mahdollisimman paljon, mutta itsestään he eivät anna mitään. He teettävät poliittisella järjestelmällä lexnokioita, joilla tavalliset ihmiset riisutaan tarvittaessa vaikka alasti, mutta kun heistä pitäisi tehdä yksi vaivainen kirja, se on täysin mahdotonta. Heidän mielikseen on alennettava verotusta ja heikennettävä turvaverkkoja. Köyhiä he nimittelevät varkaiksi ja tukien väärinkäyttäjiksi - omat rikkaudet on ajat sitten verosuunniteltu turvaan. Siitä, mitä he vastahankaisesti suostuvat maksamaan, he pitävät suurta meteliä.

Kasvottomat suurveljet ovat sananmukaisesti Euroopan omistajia, mutta ihmisinä niin pieniä, etteivät uskalla johtaa joukkojaan edestä.

Mille vuosisadalle olemme tässä harvainvallan kehittymisessä oikein taantumassa? Onko 1800-lukukin jo liian pehmeä arvio?

Ylioppilas Puupponen

maanantai 25. helmikuuta 2013

Kävelevät ilmapiirikriisit

JOHTAMINEN Suomessa on kaksi kaupunkia kaukana toisistaan, joita kuitenkin yhdistää yksi asia. Kaupungit ovat Heinola ja Pyhäjärvi. Niiden yhteinen nimittäjä on kaupunginjohtaja Tita Rinnevaara.

Rinnevaara valittiin Heinolan väliaikaiseksi kaupunginjohtajaksi, ja hän otti virkavapaata Pyhäjärven pestistään. Työ Heinolassa alkoi elokuussa 2012. Väliaikaiseksi Rinnevaara jouduttiin valitsemaan, koska jo hänen valinnastaan tehtiin valitus.

Jo lokakuussa 2012 alkoi Rinnevaaran johtamistavasta kuulua ihmettelyä. Sen jälkeen Heinolan hallinnossa on tehtailtu muistioita, sairauslomia ja selvityksiä. Pyhäjärveltä lähtiessään Rinnevaara jätti taakseen sekaannuksen tilassa olevan organisaation. Heinolassa samaan tilanteeseen päästiin ennätysajassa.

Heinola erotti Rinnevaaran marraskuussa. Rinnevaara vastustaa, ei katso tehneensä mitään väärää ja vetoaa lakiin, vaikka puoli kaupunkia on sekaisin.

Yleensähän johtajan tehtävä on missä tahansa organisaatiossa sellainen, että johtaminen ei onnistu, jos johdettavat eivät luota. Normaalisti ihminen tekee tästä johtopäätöksen, että hän ei voi jatkaa työssään, koska luottamusta ei ole. Tietynlaiset johtajat eivät kuitenkaan tällaista itsekritiikkiä pysty harjoittamaan.

Työpahoinvoinnin pitkä historia tietää tämän johtajatyypin. Persoonallisuuspiirteelle on lääketietellinen määritelmäkin, jota tässä ei oikeusseuraamusten pelossa uskalla mainita. Joka tapauksessa tällaisen johtajan jälkeen jää vain savuava organisaatio ja iso joukko pahoinvoivia ihmisiä.

Ja kuten Heinolassa nyt havaitaan, on virheettömän ihmisen irtisanominen lähes mahdotonta, kun kaikki muut ovat syyllisiä.

Seuraava skandaali kytee Pyhäjärvellä, jossa yritetään nyt päästä äkkiä eroon Rinnevaarasta. Valtuusto pyrkii tänään tekemään päätöksen työsopimuksen päättymisestä. Rinnevaara vastustaa.

Millainen ihminen kuvittelee kaiken tämän jälkeen johtavansa jotain kaupunkia?

Ylioppilas Puupponen 

sunnuntai 24. helmikuuta 2013

Hankintalain salainen pykälä

KANSA MAKSAA Suuret julkiset hankinnat on hankintalain mukaan kilpailutettava. Esimerkiksi, jos valtio haluaa tilata 700 000 euroa maksavan tulevaisuusselonteon, urakka pitää kilpailuttaa.

Mutta turha tästä on meteliä nostaa. Lukekaapa hankintalaki oikein tarkkaan. Siellä rivien välissä sanotaan, että jos kuitenkin hankinta tehdään Pekka Himaselta, sen voi ihan hyvin tehdä kusi sukassa.

Kun lukee Himaselta tilattua edellistä opusta, voi vain ihmetellä, miksi tarvitaan uusi selonteko.

Edellisessä selvityksessään Himanen patistaa poliittista järjestelmää lisäämään kansalaisten luottamusta yhteiskuntaan ja talouteen. Himanen ihmettelee, miten esimerkiksi terveydenhuollon tietojärjestelmät ovat edelleen rempallaan, vaikka ne päätettiin pistää kuntoon jo 1994. Himanen kuvaa rehellisesti luonnonvarojen ja maapallon ekologisen kestokyvyn loppumisen uhkaa.

Himasen sinänsä aivan ansiokkaan Sinisen kirjan ajatukset ovat järkeviä, mutta ne ovat jääneet käytännössä kokonaan huomiotta. Ei ole pelkästään Himasen vika, että neuvottavat eivät ota neuvoja tosissaan.


Ylioppilas Puupponen

torstai 21. helmikuuta 2013

Oikeus tappaa

LOBBAUS Kuljetusveljet eivät luovuta. He ovat jo vuosia levittäneet informaatiotaan siitä, mitä kaikkea kauheaa tapahtuu, jos omistajakuljettajien ajoaikaa rajataan, ja omistajat joutuvat ajaessaan noudattamaan työ- ja lepoaikoja koskevia lakeja. Kuljetuskustannukset nousevat, ja joudutaan palkkaamaan lisää väkeä.

Yle uutisoi, kuinka kuljetusyrittäjät ovat edelleen tuohtuneita EU:ssa jo loppuun käsitellystä direktiivistä, joka rajaa viikkotunnit 48:aan. Yrittäjät ihmettelevät, miten yrittämisen vapautta voidaan näin rajata, ja hokevat, kuinka rajaamista ei tapahdu muillakaan aloilla.

Kuljetusveljet eivät ilmeisesti huomaa mitään eroa siinä, että työskennellään esimerkiksi omassa kioskissa väsyneenä ja siinä, että työskennellään kymmeniä tonneja painavalla rekalla väsyneenä. Normaalin tiellä liikkujan mielestä siinä on melko suuri ero, nukahtaako yrittäjä kassakoneen näppäimistölle vai rekan rattiin. Raskaan liikenteen kuolonkolareissa on paljastunut jopa lähes vuorokauden mittaisia työrupeamia, joita ovat ajaneet nimenomaan yrittäjäkuljettajat.

Suomi vastusti direktiiviä viimeiseen asti. Suomessahan on esimerkiksi liukkaita kelejä ja pimeät talvet. Eihän sellaisissa olosuhteissa tarvita virkeitä yrittäjiä. Ratissa nuokkuminen on sankaruutta, eikä tarvitse pidentää työuriakaan, kun sydänkohtaus tai kolari korjaa ajoissa ennen eläkeikää.

Ylioppilas Puupponen

keskiviikko 20. helmikuuta 2013

Hevoshullut

TIEDON PIMITTÄMINEN Puupponen on kyllästynyt ajankohtaiseen vitsiin. Se kuuluu mitä tahansa liharuokaa nautittaessa "onkohan tässä nyt hevosta". Puupposelle on sanottu viikon sisällä näin jo useita kertoja.

Joka kerta Puupponen on pohtinut, vitsaillaanko siinä ruuan raaka-ainetuottajalle, myyjälle, valmistajalle vai syöjälle. Paras vastaus vitsiin voisi olla "eikö sinun kouluja käyneenä kansalaisena tulisi tietää, mitä syöt".

Hevosen lihassa ei sinänsä ole mitään hullua. Pitää silti paikkaansa, että pimeän hevosenlihan sotkeminen tavanomaisen naudan- ja sianlihan sekaan on sopimatonta. Olisi kuitenkin parempi kysyä, miksi hevosenliha menee pokkana läpi vaikka minkälaisten ruokaketjujen.

Se menee siksi, että länsimainen kulutuspullero alkaa olla täydellisen vieraantunut siitä, mitä syö. Pulleroa se ei näytä edes kiinnostavan. Kun äskettäin paljastettiin, millaista vääryyttä yhden säilykepurkin matkan varrelle mahtuu, useimmat sanoivat, että mitä sitten. Ei ole paljon mitään käsitystä siitä, mistä ruoka tulee ja mitä uhrauksia jotkut toiset alistettuina joutuvat tekemään, että kaikkea on vuodenajasta riippumatta kaiken aikaa saatavilla.

Miksipä tällaisille mitä sitten -pulleroille tarjota kunnon tavaraa, kun huonompikin menee kaupaksi.

Ylioppilas Puupponen

maanantai 18. helmikuuta 2013

Montako kuollutta tarvitaan metroon?


KUOLEMANVAARA Suomessa on tapana, että varoituksia ei uskota. Vasta sitten, kun joku kuolee tai tulee muuten suuri vahinko, asioihin suvaitaan puuttua. Viime viikon ratsastusmaneesiturma on juuri tällainen tapaus. Tiedossa on jopa hengenvaara. Mutta kun on niin ikävä puuttua asioihin. Pää pensaaseen ja toivotaan, ettei nyt kumminkaan mitään tapahtuisi. Mutta kun kuitenkin tapahtui.

Kaksi viikkoa sitten YLE:n MOT-ohjelma kertoi, miten metron turvallisuus on retuperällä. Viranomaismääräyksiä ei noudateta ja vanhentuneisiin ratkaisuihin ei puututa.

Luottamusta ohjelmassa herättävät muut haastatellut kuin vastuulliset virkamiehet. HKL:n toimitusjohtaja Lahdenranta vakuuttaa, ettei vanhoille tunneleille tehdä mitään, vaikka kuljettajat poistetaan junista, vuorovälit tihennetään ja ihmiset ja palokaasut puhalletaan samaan kanavaan. Vastuullinen apulaiskaupunginjohtaja Sauri toteaa, että pelastuslaitoksen määräysten noudattamatta jättäminen on hyväksyttävää, kun säästetään yksi prosentti (1 %) länsimetron kustannuksista.

Kun virkamiehet ovat ohjelmassa selittäneet omaa välinpitämättömyyttään, asiantuntijat kumoavat juuri sanotun. Ja tavalla, joka ei jätä epäilyksiä siitä, kumpi oli oikeassa. Mutta Lahdenrantahan tulikin myöntäneeksi ihan itse, ettei ole asioista perillä. Hän siteerasi henkilöä, jota hän pitää asiantuntijana. Jostain syystä henkilön nimeä ei kuitenkaan voinut mainita.

Lahdenranta kehuu myös, että automaattimetro on ydinvoimalan jälkeen vaikein tekninen projekti Suomessa. Jos näin on, miksi sitä johtamaan ei sitten ole pantu henkilöä, joka hallitsee asian eikä kysy neuvoa tuntemattomalta, jota luulee asiantuntijaksi?

Omavaltaisia turvallisuusratkaisuja tekevän Länsimetro Oy:n toimitusjohtaja Matti Kokkinen puolestaan on kehunut, miten hänen metronsa on suurin rakennushanke samaisen Olkiluodon ydinvoimalan jälkeen. Miksi Länsimetro Oy:llä on muutaman henkilön organisaatio ja johtajana mies, jolla ei ole mitään kokemusta mistään metrosta? Ja miksi Turvatekniikan keskus ei valvo Länsimetro Oy:tä, vaikka sillä on voimaa panna polvilleen määräyksiä kiertelevä kansainvälinen suuryritys Areva?

Montako kuollutta tarvitaan, että metroon ja sen väärinkäytöksiin ja leväperäisyyteen puututaan?

Liikenneviraston hankeohjeiden mukaan ihmiskuoleman arvo on 1,92 miljoonaa euroa. Länsimetron todellisten kustannusten perusteella tarvitaan noin 500 kuollutta, jotta kuolleiden ihmisten arvo on sama kuin metron arvo. Näin monta ihmistäkö täytyy kuolla, ennen kuin poliitikot ja media yleisesti suostuvat pohtimaan metroa kriittisesti? Luku ei ole kuitenkaan mitenkään mahdoton. Tuohon kuolleiden määrään riittää, kun yksi metrojunallinen kaupunkilaisia menehtyy tunnelionnettomuuteen.

Vaan entä se prosentin säästö pelastuslaiturin leveydessä. Säästö, jonka vuoksi pelastajat varusteineen eivät pääse eteenpäin, kun vastassa on paniikissa pakenevia ihmisiä. Tai jonka vuoksi vaunusta ei saada ihmistä paareilla ulos. 10 miljoonaa, sanoi apulaiskaupunginjohtaja Sauri. Siis viisi ihmishenkeä ei vielä riitä siihen, että tehdään kuten oikeat ja nimetyt pelastusalan asiantuntijat sanovat.

Vaikka metro ei julkaise tilastoja turvallisuudestaan, se ei tee metrosta turvallista. Läheltä piti -tilanteita on Saurin ja Lahdenrannan metrossa ollut jo. Mutta ei vielä tarpeeksi suurta rysäystä, että antaisi aihetta toimenpiteisiin. Sitä siis odotellessa, kuten ratsastusmaneesien kanssa.

Veli Hopea

lauantai 16. helmikuuta 2013

Susitaistelun sankarivainaja

LOBBAUS Taisto susia vastaan on noussut uusiin sfääreihin. Perjantaina 15.2. Köyliössä pidetyssä joukkokokouksessa esiteltiin suden ensimmäinen ihmisuhri sitten vuoden 1882. Hän on Keski-Pohjanmaalla salakaadosta kärähtänyt metsästäjä, joka päätyi kiinni jäämisensä jälkeen henkilökohtaiseen ratkaisuun.

Sisar H. V. kuuli tapauksesta jo ennen kokousta ja veikkaili mielessään, malttavatko metsästyspiirit olla käyttämättä valitettavaa itsemurhaa hyväkseen. Eivät malttaneet.

Tähänastisen lobbauksen mukaan salakaatajat eivät koskaan ole järjestäytyneitä metsästäjiä, vaan "ihan muuta porukkaa". Keski-Pohjanmaa tuhosi tämän väittämän totaalisesti, kun salakaatajissa oli järjestöaktiiveja. Myös Oriveden muka itsepuolustuksena tehdyn karhuntapon taustalta paljastui järjestelmällistä toimintaa, jolla oli häiritty kantavaa ja myöhemmin synnyttänyttä petoeläintä jo useita kuukausia ennen tappamista.

Metsästysjärjestöjen tarkkaan varjeltu pulmusimago on sortunut kaikilla tasoilla. Kainuun pari vuotta sitten tehdyissä petolaskennoissa susia "löytyi" moninkertainen määrä todellisuuteen nähden. Ylen ajankohtaisohjelma todisti, kuinka osa laskijoista ei edes tunnistanut suden jälkeä, ja laskentaa masinoitiin maksimaalisen havaintomäärän saamiseksi.

Petovihalobbaus on tärvellyt myös yhden tunnetun luontokuvaajan otoksista tehdyn kirjan. Metsäpeuroja kuvanneen Antti Leinosen työtä käytettiin härskisti hyväksi pimittämällä projektin alkuvaiheessa se, että tekstin tulee kirjoittamaan Suomen Metsästäjäliiton puheenjohtaja, joka käyttää kirjaa susienkaatopropagandaan. Kirjan kustantajan omistajien joukossa on puolestaan MTK, jonka lehteä vetää Suomen Metsästäjäliiton puheenjohtaja. Piiri pieni pyörii.

Joskus susitiedotus kuitenkin pettää, ja faktat hurmoksen takana ovat kiusallisia. Metsästäjäliiton äänenkannattaja itse uutisoi Köyliön hurmoskokouksen alla, kuinka susikanta on pienentynyt. Sitäkö se joukkokokous järjestettiin suremaan?

Sisar H. V.

torstai 14. helmikuuta 2013

Rajusti keskiverto

MARKKINOINTI Kuukauden Siirappi -palkinto menee jo puolikuusta mainostoimisto Ivalolle. Toimistossa on nyt bileet, sillä se onnistui saamaan uuden asiakkaan, Radio Novan.

Hunajaisessa lipomisessa sanahelinämittarit ovat kaakossa, kun Ivalon edustaja mielistelee, kuinka uusi asiakas "on täynnä suuruudenhulluja kaistapäitä sekä kovaa näkemystä" ja "tähyää omaan suuntaansa".

Sisar Hento Valkoiselta oli mennä tämän lukemisesta aamukahvi väärään kurkkuun. Radio Novan koko liikeidea on läpi historiansa ollut olla tasapaksu, harmiton ja mahdollisimman suurta keskivertokansalaisten joukkoa miellyttävä äänitapetti, jonka sekaan on helppo myydä huoltoasemien ja pankkilainojen mainoksia.

Aina kun Sisar H.V. on kyseistä kanavaa jossain kuullut, tarhatädeiltä kuulostavat mukava-juontajat pyörittävät mitäänsanomatonta valtavirtamusiikkia, ja kuuntelijat soittelevat studioon, kuinka täällä maantiellä on muitakin perhefarkkuja jonossa. Kaikkialla, missä kauppaliikkeet haluavat taustalle merkityksetöntä hölinää, ne kytkevät kaiuttimiinsa Radio Novan. Jopa jotkut ravintolat haluavat pilata annoksensa soittamalla ruokailijoille Novaa.

Kanava perustettiin aikanaan työnimellä "Suomen Uutisradio", ja sen perustamisessa olivat mukana jopa puolueet. Juhlava ja älyllisen kuuloinen nimivalinta oli varmaankin omiaan edistämään lupahakemusta politiikan ja median velipiireissä.

Nyt, kun mediatalot tiivistävät rivejään, Mambaa soittavaa "Uutisradiota" hilataan televisiokanavien kylkeen. Alkuperäisen toimiluvan hengestä ei ole kuin viskihuurut jäljellä.

Mediaveljien kova näkemys onkin aina ollut, ettei kannata tarjota helmiä sioille.

Sisar H.V.

keskiviikko 13. helmikuuta 2013

Osuuskaupan on hyvä olla

LAHJONTA Valtakunnan uudistunein tabloid on tänään laskeskellut, kuinka paljon S-ryhmä maksaa päättäjilleen palkkioita siitä, että he pyytettömästi uurastavat osuusaatteen hyväksi. Parhaille aivoille jaetaan useampia tonneja. Esimerkiksi S-ryhmän ja Helsingin Työväenyhdistyksen kesken hyvän diilin tyhjästä kiinteistöstä tehneelle Jorma Bergholmille kilahtaa 2700 euroa kuukaudessa.

Palkkiokuninkaat ja -kuningattaret ovat lähes poikkeuksetta myös merkittävissä asemissa toimivia poliitikkoja. Näin on erityisesti pääkaupunkiseudulla, jossa HOK-Elanto on taustavoimiltaan kuin osa kaupungin hallintoa.

Ketkä siis esimerkiksi pääkaupunkiseudulla tekevät S-ryhmää koskevat kaavoituspäätökset, kuin suurin osa politiikan kärkinimistä on samalla S-puolueen edustajia? Ihanko varmasti koko poliittinen kerma jäävää itsensä, ja jättää asiat muutaman S-ryhmään sitoutumattoman rivimiehen ratkaistavaksi? Ja mitä sitten, vaikka jääväisivätkin jostain kokouksesta. Ei asioita ennenkään ole kokouksissa sovittu.

Ylioppilas Puupponen

maanantai 11. helmikuuta 2013

Miihkalilta tuli kakka - pyyhkimään!

LOBBAUS Kun viikko sitten tiedustelimme, miten alas voi kansanedustaja vajota, se oli oletus pohjakosketuksen saavuttamisesta. Mutta kyllä eduskunnan älykkösiipeen kuuluvat kansanedustajat osaavat yhä uudelleen ylittää itsensä.

Rautateistä päättömyyksiä latelevan VR:n hallintoneuvoston puheenjohtaja Kari Rajamäen ajatukset on painettu nyt myös Helsingin Sanomien lukijapalstalle. (Artikkelissa Rajamäki tosin kirjoittaa valtiovarainvaliokunnan liikennejaoston puheenjohtajana - näyttää ilmeisesti uskottavammalta, kun ei suoraan mainitse olevansa VR:n asialla.)

10.2. julkaistussa kirjoituksessaan Rajamäki vaatii, että "kilpailuttamisesta saatava lisäarvo tulee arvioida". Rajamäelle tiedoksi, että tällaisia mittavia arviointeja on tehty jo useita. Eikö kansanedustaja lue poliittisen järjestelmän käyttöön tuotettuja dokumentteja? Pitääkö Rajamäelle tehdä omat, tavuviivoilla varustetut selvitykset?

Kerhossamme ei ylipäätään käsitetä, mistä Rajamäki puhuu. Yhdessä lyhyessä mielipidekirjoituksessa hän puhuu "kilpailuttamisesta", sen jälkeen yhtäkkiä "yksityistämisestä". Lopulta hän puhuu jo rataverkon "pilkkomisesta". Lisäksi hän väittää, että rataverkko on jo täynnä, mikä ei pidä paikkaansa. Lisäksi hän väittää, että VR:n monopolin purkaminen uhkaa rautatieinfraa, mikä ei pidä paikkaansa.

Rajamäki käyttää innokkaasti myös lanseeraamaansa uutta käsitettä "rinnakkaisratoja". Rinnakkaisradat ovat Rajamäelle kuin Pahkasian Miihkalin kakka. Kun kansanedustaja on jykistänyt ihan oman käsitteen, sitä on nyt esiteltävä ylpeänä kaikille. Kakka on syytä pitää myös lämpimänä, ja kekoa on hyvä kasvattaa. Niinpä Rajamäki jykistää lisää, ja alkaa puhua oikein rinnakkaisrataverkosta. Hän kysyy mahtipontisesti, "ovatko kilpailijat valmiita investoimaan rinnakkaisrataverkkoon".

Kerhossamme ei jälleen käsitetä, mistä Rajamäki puhuu. Mitkään liikennöitsijät, eivät myöskään VR ole Suomessa velvollisia investoimaan rataverkkoon. Rajamäki voisi kertoa kansalle, mitä hän tarkoittaa rinnakkaisrataverkolla. Pitääkö Suomeen rakentaa kokonaan erillinen rataverkko ja miksi? Millä oikeudella Rajamäki tuo keskusteluun yhä hurjempia olkiukkoja rinnakkaisratoineen ja rataverkon pilkkomisineen?

Rajamäki mainitsee myös vanhemman taikasanan: Suomen erityisolosuhteet. Se, että Suomessa on talvi ja raideleveys eri kuin joissakin muissa maissa, ei ole kovin erityistä. Erityistä on se, että meidän liikennepolitiikastamme päätetään Rajamäki-tason argumenteilla, eikä kukaan mahda sille mitään.

Ylioppilas Puupponen

perjantai 8. helmikuuta 2013

Omistajaohjausta uskon voimalla

VALTA Suomalaisten valtionyhtiöiden ja valtion merkittävästi omistamien yhtiöiden omistajaohjaus on vankoissa käsissä.

Kun esimerkiksi Fortum keksii, että se haluaa luopua sähkön jakeluverkosta, eli myydä sen eniten maksavalle, Suomen valtionyhtiöiden omistajaohjauksesta vastaava ministeri on asiaa eduskunnan kyselytunnilla tiedusteltaessa näinkin tomerana:

"Minusta on erittäin hyvä, että tämä asia otetaan esille sen takia, että on täysin oikeutettua kysyä, onko tällä Fortumin aikeella myydä sähköjakeluverkkonsa vaikutusta todellakin suomalaisten sähkönsaannin varmuuteen, hinnoitteluun ym. Ensimmäinen asia, jonka tietysti selvitytin, kun minulle kerrottiin tämä suunnitelma, joka on siis vasta suunnitelma, on se, että katsomme, onko tässä huoltovarmuusnäkökohtia...

...ja uskon, että jos yhtiön hallitus sitten päätyy tekemään sen ratkaisun, että he myyvät tämän sähköjakeluverkkonsa, niin ihan turvallisia kotimaisiakin sijoittajia löytyy. Onpa jopa keskusteltu siitä, olisiko tämä myös piensijoittajaa kiinnostava sijoitusmuoto."

Kyllä tästä oikein huokuu se, miten valtionyhtiöt ovat ministerin kautta kansan rautaisessa määräysvallassa. Ja kun kerran ministeri uskoo, että verkolle löytyy kotimaisiakin sijoittajia, niin varmaankin näin sitten tapahtuu.

Eihän Suomessa ole ennenkään myyty yhteistä infraa ulkomaisille, esimerkiksi radion ja television lähetysverkkoa ranskalaisille.

Ylioppilas Puupponen

keskiviikko 6. helmikuuta 2013

VR:n omat optiot

SUHDETOIMINTA VR:n salaisuuksia paljastava vuotosivusto VR Leaks on julkaissut VR:n henkilöliikenteen strategian.

Yli 180-sivuisesta dokumentista käy ilmi pääasiassa, että VR:llä ei ole tekeillä mitään merkittävää Suomen junaliikenteen hyväksi. Dokumentissakin käytetyt termit "kissanpäivät" ja "ruususen uni" ovat hyviä sanavalintoja.

Tarkoitus on nyhtää asiakkailta enemmän rahaa ruuvaamalla lipunmyyntijärjestelmää. Veturi-faniohjelman edut jaetaan jatkossa vain paljon matkustaville. Huonoimmat asiakkaat saatetaan siirtää oman firman busseihin tuomasta hiekkaa juniin. Kaiken kaikkiaan: paljon puhutusta junaliikenteen renessanssista ei ole mitään merkkiä.

Miksi olisikaan. VR:lle on lahjoitettu monopoli vuoteen 2019 asti, ja ponneton strategiadokumentti on kouluesimerkki minkä tahansa monopolin haitoista.

Eikä tässä vielä kaikki. VR valmistautuu jo jatkamaan monopolissa vuoteen 2024. Strategian sivulla 148 VR katsoo omaavansa option tällaiseen viisivuotiskauteen.

Voisiko joku valistaa Puupposta? Mikä on tämä viiden vuoden jatko-optio, kun sellaisesta ei mainita mitään VR:n tarkoittamassa yksinoikeussopimuksessa? Määritteleekö VR itse itselleen optiot?

Ylioppilas Puupponen

tiistai 5. helmikuuta 2013

Äänestäminen uhkaa eduskuntaa

VALTA Suomen eduskunnassa on tapahtunut skandaali. Varapuhemiehen vaalissa ei äänestettykään sitä, mitä veljellisesti oli keskenään sovittu jo ennen äänestystä, vaan osa kansanedustajista poikkesi maan tavasta.

Tästä ovat olleet loukkaantuneita mm. eduskunnan puhemies ja myös suurin oppositiopuolue, joka tavallisesti syyttää muita asioiden sopimisesta ohi kansan.

Sivullisen mielestä vaalin kuin vaalin tarkoituksena on äänestää jostakin asiasta vapaasti. Jollei näin tapahdu, kyse ei ole enää vaalista. Eduskunnassa on siis vuosikymmenet järjestetty nukkevaaleja, joissa ei todellisuudessa ole kyse äänestämisestä.

Eduskunta on laitos, jossa puhemiesvaali ei ole ollenkaan ainoa lumedemokratian väline. Puhemiehen vaali on itse asiassa harmittomimmasta päästä verrattuna useisiin muihin maneereihin, joilla kulutetaan vain aikaa ja rahaa. Täysistuinnoissa mm. luetaan joka vuosi kymmeniä tunteja ääneen etukäteen kirjoitettuja ryhmäpuheita, joita kukaan ei kuuntele. Uudet edustajat ja eduskuntatoimittajat aina ihmettelevät tätä, kunnes huomaavat, ettei kinkerilukemiselle voi mitään.

Lisäksi täysistunto on nimensä mukainen lähinnä torstaisin, kun televisiokamerat ovat tunnin paikalla. Kameroiden sammuttua sali tyhjenee. Suurin osa eduskunnan täysistunnoissa esitetyistä näkemyksistä kaikuu lähes tyhjälle salille. Mutta jos salin tyhjyydestä huomauttaa, saa vastauksen, että oikea työhän tehdäänkin vasta valiokunnissa. Kansanedustajien valiokuntapoissaolot puolestaan eivät kerro mitään, koska työtä tehdään muuallakin kuin valiokunnissa.

Se on niin kuin demokratia yleensäkin: aina jossain muualla silloin, kun sitä tarvittaisiin.

Ylioppilas Puupponen

sunnuntai 3. helmikuuta 2013

Sedät repii korttejaan

LOBBAUS Maakuntalehtien päätoimittajilla keittää joskus aktivismi yli. Nyt on sanomalehti Länsi-Savon päätoimittaja Tapio Honkamaa niin kuumana, että pohtii ajokortin luovuttamista liikenneministerille (LS 3.2.2013). Aikaisemmin on jo Karjalaisen päätoimittaja palauttanut sotilaspassinsa suuttumuksesta oman varuskunnan lakkauttamiseen.

Honkamaan kiukun syynä on se, että Honkamaan lehden kiihkomielisesti lobbaama viitostien remontti välillä Mikkeli-Juva on taas kerran kriittisen tarkastelun alla. Mikkeliin asti kun ei ole kiirinyt tieto, että maassa ja maailmassa on taloudellisesti hankalat ajat, ja sitä, että jollakin tiellä on kaksi eikä neljä kaistaa, ei hankalina aikoina yleensä pidetä kaikista huutavimpana vääryytenä, kun rahanmenoa on muutenkin.

Medioiden lobbarisedät heittäytyvät lattialle itkupotkimaan ja repivät pelikorttejaan, kun heidän haaveitaan ei toteuteta. Samalla he tekevät itsensä naurunalaisiksi ja kyseenalaisiksi johtamaan mitään journalistista työtä tekevää toimitusta. Kun kortinrepijät määrittelevät lehtensä jonkin asian fanijulkaisuksi, he samalla vievät uskottavuuden aiheen neutraaliltakin uutisoinnilta.

Kortinrepijöiden kannataisi samalla katkaista myös lehdistökorttinsa ja ottaa tilalle vaikka jonkin puolueen jäsenkortti. Asioitahan ajetaan ainakin demokraattisissa valtioissa politiikan, eikä journalismin kautta.

Länsi-Savon Honkamaalle ajokortista luopuminen voisi silti olla avartava kokemus. Hän voisi huomata, että kyllä Mikkelistä Juvalle ihan mukavasti pääsisi autolla, jos olisi kortti. Ja samalla kortiton päätoimittaja saattaisi havaita, mihin tilaan joukkoliikenne on päästetty, kun liikennepolitiikassa on keskitytty palvomaan Honkamaan edustamaa autoilevien, menestyvien miesten viiteryhmää.

Ylioppilas Puupponen