keskiviikko 20. marraskuuta 2013

Johto uhrautuu

AHNEUS Eläkepommia ei ole - näin hokevat eläkeyhtiöt ja -laitokset mielellään. Viime kuukausien uutisten perusteella pommi ovat eläkeyhtiöt itse: pullea kasvain kurjistuvassa yhteiskunnassa, jossa enemmistön pitää säästää ja tinkiä eduistaan. Vyönkiristys ei koske eläketaloja, joista on muodostunut vihreistä oksista vihrein etujenkalastelupaikka sopivan uran tehneille veliverkostolaisille.

Nyt kun Kuntien eläkevakuutuksen outoja työsuhde-etuja on vatvottu viikko, toimitusjohtaja ja varatoimitusjohtaja ilmoittavat luopuvansa osasta kohtuuttomuuksia. Mutta millä tavalla: eduista muodollisesti luovutaan, mutta ne pitää kompensoida nostamalla vastaavalla summalla palkkaa. Toimitusjohtajan on 19 tonnin sijasta saatava jatkossa 21 tonnia kuussa, jotta luksuselämä on turvattu.

Upeaa talkoohenkeä ja joustoa johtajilta!

Yksi hassunahne eläkejohtaja ei ole kuitenkaan asian ydin. Sen huomaa jo siitä, miten Kevan hallituksessa yksi jos toinenkin on alkanut kiivetä laivan reunalle ja pyrkii hyppäämään kyydistä mahdollisimman huomaamattomasti. Hyppijät todistavat, että Kevan hallitus on ollut yhtenä monista yritysten ja laitosten hallituksista siunaamassa kohtuuttoman menon ajassa, jossa kaikilta paitsi muutamilta hyväosaisilta vaaditaan venymistä ja mukavuuksista luopumista.

Vasta muutama päivä sitten Suomessa kävi määräilemässä saksalainen catering-johtaja, jonka mielestä työmiehen palkka pitäisi aina maksaa halvimman alan taulukon mukaan, muuten menee yritykseltä ja yhteiskunnalta kilpailukyky.

Vallan ovat ottaneet määräilijät, jotka kaikessa hiljaisuudessa vaurastuvat ja jakavat vaurautta omille kavereilleen, niistäen samalla suurelta enemmistöltä pois kaiken, mitä saavat. Tästähän on kyse kansalaisia venymistalkoisiin määräilevissä eläkeyhtiöissäkin. Silmiinpistävää on, että Kevan toimitusjohtaja on alun perin kotoisin määräilijöiden muodolliselta vastapuolelta: ammattiliitosta ja poliittisesta järjestelmästä. Uudessa hyvässä ajassa määräilijöiden, ay-pamppujen ja politiikan eliitin välinen ero on häipynyt miltei huomaamattomaksi.

Loppujen lopuksi pikkubemarilla turkissaan ajava johtajanvouhake on tässä kuviossa vain objekti, jota riepotellaan hetki, tehdään näytösluontoiset korjausliikkeet, ja systeemi jatkaa ennallaan.

Ylioppilas Puupponen

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti