LOBBAUS Taisto susia vastaan on noussut uusiin sfääreihin. Perjantaina 15.2. Köyliössä pidetyssä joukkokokouksessa esiteltiin suden ensimmäinen ihmisuhri sitten vuoden 1882. Hän on Keski-Pohjanmaalla salakaadosta kärähtänyt metsästäjä, joka päätyi kiinni jäämisensä jälkeen henkilökohtaiseen ratkaisuun.
Sisar H. V. kuuli tapauksesta jo ennen kokousta ja veikkaili mielessään, malttavatko metsästyspiirit olla käyttämättä valitettavaa itsemurhaa hyväkseen. Eivät malttaneet.
Tähänastisen lobbauksen mukaan salakaatajat eivät koskaan ole järjestäytyneitä metsästäjiä, vaan "ihan muuta porukkaa". Keski-Pohjanmaa tuhosi tämän väittämän totaalisesti, kun salakaatajissa oli järjestöaktiiveja. Myös Oriveden muka itsepuolustuksena tehdyn karhuntapon taustalta paljastui järjestelmällistä toimintaa, jolla oli häiritty kantavaa ja myöhemmin synnyttänyttä petoeläintä jo useita kuukausia ennen tappamista.
Metsästysjärjestöjen tarkkaan varjeltu pulmusimago on sortunut kaikilla tasoilla. Kainuun pari vuotta sitten tehdyissä petolaskennoissa susia "löytyi" moninkertainen määrä todellisuuteen nähden. Ylen ajankohtaisohjelma todisti, kuinka osa laskijoista ei edes tunnistanut suden jälkeä, ja laskentaa masinoitiin maksimaalisen havaintomäärän saamiseksi.
Petovihalobbaus on tärvellyt myös yhden tunnetun luontokuvaajan otoksista tehdyn kirjan. Metsäpeuroja kuvanneen Antti Leinosen työtä käytettiin härskisti hyväksi pimittämällä projektin alkuvaiheessa se, että tekstin tulee kirjoittamaan Suomen Metsästäjäliiton puheenjohtaja, joka käyttää kirjaa susienkaatopropagandaan. Kirjan kustantajan omistajien joukossa on puolestaan MTK, jonka lehteä vetää Suomen Metsästäjäliiton puheenjohtaja. Piiri pieni pyörii.
Joskus susitiedotus kuitenkin pettää, ja faktat hurmoksen takana ovat kiusallisia. Metsästäjäliiton äänenkannattaja itse uutisoi Köyliön hurmoskokouksen alla, kuinka susikanta on pienentynyt. Sitäkö se joukkokokous järjestettiin suremaan?
Sisar H. V.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti