MARKKINOINTI Junayhtiö VR tiistaina 27.11.2012: "Junien ei pitäisi olla myöhässä ainakaan sääolosuhteisiin liittyvien syiden vuoksi."
Ylioppilas Puupponen
perjantai 30. marraskuuta 2012
keskiviikko 28. marraskuuta 2012
Yleisö mykistyi Totuuden uudistuksesta
MEDIA Suomen neuvostotasavaltojen liiton pää-äänenkannattaja Helsingin Totuus on siirtynyt maksullisiin nettiuutisiin. Samanlaista suunnittelee nyt myös Alma Media. Presidentti Mauno Koiviston aikanaan irvailema sopuli-ilmiö näyttää toimivan ainakin mediabisneksessä. Kun yksi ilmoittaa muuttuvansa tabloidiksi, toisetkin muuttuvat. Kun yksi pistää netin maksulliseksi, toisetkin pistävät. Se on sitä median monimuotoisuutta.
Helsingin Totuuden päätoimittaja Pentikäinen on tällä viikolla mainostanut, kuinka hienosti yleisö on ottanut vastaan sen, että ilmainen onkin maksullista. Pentikäisen mukaan kävijämäärä on noussut peräti 9,2 prosenttia.
Amatööri sanoisi, että tämä on uudelle tuotteelle ja paljon mainostetulle uudistukselle melkoisen surkea suoritus. Ovatko kävijät vain tarkistaneet, että maksumuuri toimii?
Helsingin Totuus ei luonnollisesti näytä kävijämääriään, saati juttujen klikkausmääriä nettisivuillaan. Se on liikesalaisuus, jota voi siksi paisutella mielin määrin.
Sen sijaan juttujen saamien kommenttien määrä näkyy uutisten yhteydessä. Se on romahtanut. Ennen maksumuuria kuohuttavimmat puheenaiheet tuottivat Totuudessa kymmeniä, jopa satoja kommentteja. Nyt niitä on juttujen alla järjestään vain kourallinen, yleensä nollasta kymmeneen.
Mukavahan se on, että Totuudessa on vielä inhimillisyyttä jäljellä. Kyllä pätevämmät markkinamiehet olisivat älynneet piilottaa myös tämän pettämättömän mittarin.
Ylioppilas Puupponen
Helsingin Totuuden päätoimittaja Pentikäinen on tällä viikolla mainostanut, kuinka hienosti yleisö on ottanut vastaan sen, että ilmainen onkin maksullista. Pentikäisen mukaan kävijämäärä on noussut peräti 9,2 prosenttia.
Amatööri sanoisi, että tämä on uudelle tuotteelle ja paljon mainostetulle uudistukselle melkoisen surkea suoritus. Ovatko kävijät vain tarkistaneet, että maksumuuri toimii?
Helsingin Totuus ei luonnollisesti näytä kävijämääriään, saati juttujen klikkausmääriä nettisivuillaan. Se on liikesalaisuus, jota voi siksi paisutella mielin määrin.
Sen sijaan juttujen saamien kommenttien määrä näkyy uutisten yhteydessä. Se on romahtanut. Ennen maksumuuria kuohuttavimmat puheenaiheet tuottivat Totuudessa kymmeniä, jopa satoja kommentteja. Nyt niitä on juttujen alla järjestään vain kourallinen, yleensä nollasta kymmeneen.
Mukavahan se on, että Totuudessa on vielä inhimillisyyttä jäljellä. Kyllä pätevämmät markkinamiehet olisivat älynneet piilottaa myös tämän pettämättömän mittarin.
Ylioppilas Puupponen
tiistai 27. marraskuuta 2012
Hyvinvointi uhkaa rahaveljiä
AHNEUS Nyt on yhteiskunnallisessa keskustelussa vyörytyspäivät. Päivä toisensa jälkeen eri tahot ilmoittavat, kuinka meillä ei ole varaa voida hyvin. Kuin dominopala kerrallaan kaatuu eteemme tiedotteita, joissa vaaditaan palkanalennuksia ja perusturvasta luopumista.
Suomen Yrittäjät ihmettelee työehtosopimusten yleissitovuutta, teollisuus haluaa "keskustella palkoista". Huolellisimmat tuotokset verhotaan raporteiksi, kuten apuslaisen ajatuspaja Liberan tämänpäiväinen opus, jonka mukaan hyvinvointivaltiosta on päästävä eroon. Rahan syytäminen verotuksena ja tulonsiirtoina lapsille, vanhuksille, vammaisille, sairaille ja työttömille uhkaa rahaveljien hyvinvointia.
Onko Puupponen ymmärtänyt jotakin aivan väärin, kun hänen tietojensa mukaan elämme moniulotteisessa kriisissä, jonka pääsyyt ovat aivan muualla kuin siinä, että ihmisillä on joissakin maissa vielä jonkinlainen turvaverkko vastoinkäymisten varalle?
Kriisin juuret ovat amerikkalaisten pankkiveljien ahneudessa ja koko maailmaan levinneessä velaksi kuluttamisessa. Materiaa on saatava, vaikka siihen ei olisi varaa. Tuloeroja on kasvatettava, koska ne ovat merkki toimivasta taloudesta. Parhaiten pärjäävien verotusta on kevennettävä, kansan verotusta kovennettava. Julkiset palvelut on mahdollisuuksien mukaan siirrettävä yksityiseksi bisnekseksi. Johto on sitoutettava ahneustalouteen tähtitieteellisillä ansaintajärjestelmillä.
Kun velka-ahnehtijoiden lompakko lopulta paljastuu tyhjäksi, syy onkin julkisessa sektorissa - siis viime kädessä siinä, että olemme pitäneet heikoista huolta.
Pitää paikkansa, että länsimaiset yhteiskunnat joutuvat joka tapauksessa kiristämään vyötä. Länsimaiden väestö ikääntyy, halvan energian aika on ohi, ja yksinkertainen työ valuu kehittyviin maihin. Sitä enemmän tässä tilanteessa tarvittaisiin kansan ja eliitin välisen luottamuksen rakentamista, ei ahneutta ja sanelua, joka äärimmäisessä tilanteessa johtaa vain väkivaltaan.
Sanelu on silti lähes ainoaa keskustelua, jota ylipäätään nykyään kuulee.
Mutta ei se ole pelkästään sanelijoiden vika. Onko Puupponen ainoa, joka on ihmetellyt, eikö ammattiyhdistysliikkeellä ole enää mitään muuta sanottavaa kuin jankuttaa joistakin kolmesta koulutuspäivästä tilanteessa, jossa koko ihmiskunnan luottamus talousjärjestelmään ja toisiinsa on uhattuna?
Ylioppilas Puupponen
Suomen Yrittäjät ihmettelee työehtosopimusten yleissitovuutta, teollisuus haluaa "keskustella palkoista". Huolellisimmat tuotokset verhotaan raporteiksi, kuten apuslaisen ajatuspaja Liberan tämänpäiväinen opus, jonka mukaan hyvinvointivaltiosta on päästävä eroon. Rahan syytäminen verotuksena ja tulonsiirtoina lapsille, vanhuksille, vammaisille, sairaille ja työttömille uhkaa rahaveljien hyvinvointia.
Onko Puupponen ymmärtänyt jotakin aivan väärin, kun hänen tietojensa mukaan elämme moniulotteisessa kriisissä, jonka pääsyyt ovat aivan muualla kuin siinä, että ihmisillä on joissakin maissa vielä jonkinlainen turvaverkko vastoinkäymisten varalle?
Kriisin juuret ovat amerikkalaisten pankkiveljien ahneudessa ja koko maailmaan levinneessä velaksi kuluttamisessa. Materiaa on saatava, vaikka siihen ei olisi varaa. Tuloeroja on kasvatettava, koska ne ovat merkki toimivasta taloudesta. Parhaiten pärjäävien verotusta on kevennettävä, kansan verotusta kovennettava. Julkiset palvelut on mahdollisuuksien mukaan siirrettävä yksityiseksi bisnekseksi. Johto on sitoutettava ahneustalouteen tähtitieteellisillä ansaintajärjestelmillä.
Kun velka-ahnehtijoiden lompakko lopulta paljastuu tyhjäksi, syy onkin julkisessa sektorissa - siis viime kädessä siinä, että olemme pitäneet heikoista huolta.
Pitää paikkansa, että länsimaiset yhteiskunnat joutuvat joka tapauksessa kiristämään vyötä. Länsimaiden väestö ikääntyy, halvan energian aika on ohi, ja yksinkertainen työ valuu kehittyviin maihin. Sitä enemmän tässä tilanteessa tarvittaisiin kansan ja eliitin välisen luottamuksen rakentamista, ei ahneutta ja sanelua, joka äärimmäisessä tilanteessa johtaa vain väkivaltaan.
Sanelu on silti lähes ainoaa keskustelua, jota ylipäätään nykyään kuulee.
Mutta ei se ole pelkästään sanelijoiden vika. Onko Puupponen ainoa, joka on ihmetellyt, eikö ammattiyhdistysliikkeellä ole enää mitään muuta sanottavaa kuin jankuttaa joistakin kolmesta koulutuspäivästä tilanteessa, jossa koko ihmiskunnan luottamus talousjärjestelmään ja toisiinsa on uhattuna?
Ylioppilas Puupponen
maanantai 26. marraskuuta 2012
Liian suuri kaatumaan, osa 2
TIEDON PIMITTÄMINEN Pääsevätköhän metroveljien lapset luokalta, jos metroveli-iskät auttavat illalla laskennon läksyissä?
Näköjään metroveljillä on myös omat pyöristyssääntönsä. Kun HKL:n hallintojohtaja Yrjö Judström ilmoitti viime viikolla lehtihaastattelussa Länsimetron maksavan 900 miljoonaa, väite ei tietenkään pitänyt paikkaansa.
Helsingin kaupunginhallituksen tuoreen esityslistan mukaan Länsimetron hinta ei ole 900, vaan 960 miljoonaa (960 000 000) euroa. Voidaan siis taas päivittää Länsimetron hinnannousu, joka on nyt 508 miljoonaa (508 000 000) euroa. Metroveljiltä voinee kysyä, mikä on hinnannousuprosentti heidän laskutikullaan laskettuna.
Tommy Pohjolan metroblogissa kerrotaan, että veljien piireissä kehutaan Länsimetro Oy:n toimitusjohtaja Kokkista: "On muuten Matti hoitanut projektin tosi hienosti kun on pysytty kustannusraameissa."
Tavallisen kansan taskulaskimella kustannusraameista on poikettu 112 prosenttia. Mutta ehkä Pohjolan siteeraama tuntematon veli tarkoittikin jotain salaisia kustannusraameja, jotka varmaankin olivat jo alun perin olemassa. Niistä vain ei maan tavan mukaan kerrottu ennen poliittisen päätöksen syntymistä vain 452 miljoonan hintaisesta metrosta.
Ylioppilas Puupponen
Näköjään metroveljillä on myös omat pyöristyssääntönsä. Kun HKL:n hallintojohtaja Yrjö Judström ilmoitti viime viikolla lehtihaastattelussa Länsimetron maksavan 900 miljoonaa, väite ei tietenkään pitänyt paikkaansa.
Helsingin kaupunginhallituksen tuoreen esityslistan mukaan Länsimetron hinta ei ole 900, vaan 960 miljoonaa (960 000 000) euroa. Voidaan siis taas päivittää Länsimetron hinnannousu, joka on nyt 508 miljoonaa (508 000 000) euroa. Metroveljiltä voinee kysyä, mikä on hinnannousuprosentti heidän laskutikullaan laskettuna.
Tommy Pohjolan metroblogissa kerrotaan, että veljien piireissä kehutaan Länsimetro Oy:n toimitusjohtaja Kokkista: "On muuten Matti hoitanut projektin tosi hienosti kun on pysytty kustannusraameissa."
Tavallisen kansan taskulaskimella kustannusraameista on poikettu 112 prosenttia. Mutta ehkä Pohjolan siteeraama tuntematon veli tarkoittikin jotain salaisia kustannusraameja, jotka varmaankin olivat jo alun perin olemassa. Niistä vain ei maan tavan mukaan kerrottu ennen poliittisen päätöksen syntymistä vain 452 miljoonan hintaisesta metrosta.
Ylioppilas Puupponen
lauantai 24. marraskuuta 2012
Liian suuri kaatumaan
LOBBAUS Maailman upeimman metron yllä roikkuu taas mustia pilviä. Uusien metrojunien tarjouskilpailusta on tekeillä valitus. Jos se toteutuu, myöhästyvät uudet junat niin paljon, että Espoon asemat saattavat kumista avajaisten jälkeen tyhjinä.
Sitä, miten asia todellisuudessa on, me emme voi tietää, koska tämä julkinen hankinta on salainen hankinta. HBL:n toimittaja Tommy Pohjola on tuloksetta vaatinut saada nähtäväkseen metroinvestointien hankinta-asiakirjoja, sillä julkista sektoria koskeva julkisuuslaki ei metroveljiä koske.
Tällä viikolla uutisoitiinkin, miten iloa tihkuvissa olosuhteissa metroveljet juhlistivat kahden tunnelin yhdistymistä maan alla, liinapöydissä sulopuheita toisilleen pitäen. Jos eläisimme toimivassa demokratiassa, juhlat olisi pitänyt perua, koska juhlimisen aihetta ei kaiken sotkun keskellä ole. Mutta koska meillä juhlivat vain veljet, ja nöyrä kansa on tietämätön sotkuista, niitä ei tarvitse selvittää.
Metrorötöstelyllä on jotain yhteistä henkitoreissaan olevan EU:n sekä Kreikan kanssa kusessa olevien pankkien kanssa. Kaikki kolme ovat liian suuria kaatumaan. Jotta typerät kansalaiset tämän varmasti ymmärtäisivät, Ylen haastattelema metroveli Yrjö Judström pukee asian numeroiksi:
"Länsimetroinvestoinnin arvo on 900 miljoonaa. Jo pelkät korkokustannukset ovat todella valtavat, jos sitä ei päästä käyttämään."
Kun siis tehdään riittävän ylihintainen investointi, voidaan hyväksyä vaikka mitä menettelyvirheitä, koska on kiire. Miten kuulostaakin yliveli Juhani Tervalalta.
Kannattaa myös huomata tuo pikkusumma, jonka Judström sivumennen mainitsee. Poliitikoille tämä mainittu länsimetroinvestointi myytiin 452 miljoonan hintaisena, ja sen hintaisesta metrosta rakennuspäätös myös tehtiin.
Hinta on siis noussut jo 448 miljoonaa (448 000 000) euroa plus automaattisekoilut ja junariidat päälle. Summa on niin suuri, ettei edes liikenneministeri Kyllösen nelilaskimessa riitä asteikko veronmaksajille tuotetun vahingon laskemiseen.
Ylioppilas Puupponen
Sitä, miten asia todellisuudessa on, me emme voi tietää, koska tämä julkinen hankinta on salainen hankinta. HBL:n toimittaja Tommy Pohjola on tuloksetta vaatinut saada nähtäväkseen metroinvestointien hankinta-asiakirjoja, sillä julkista sektoria koskeva julkisuuslaki ei metroveljiä koske.
Tällä viikolla uutisoitiinkin, miten iloa tihkuvissa olosuhteissa metroveljet juhlistivat kahden tunnelin yhdistymistä maan alla, liinapöydissä sulopuheita toisilleen pitäen. Jos eläisimme toimivassa demokratiassa, juhlat olisi pitänyt perua, koska juhlimisen aihetta ei kaiken sotkun keskellä ole. Mutta koska meillä juhlivat vain veljet, ja nöyrä kansa on tietämätön sotkuista, niitä ei tarvitse selvittää.
Metrorötöstelyllä on jotain yhteistä henkitoreissaan olevan EU:n sekä Kreikan kanssa kusessa olevien pankkien kanssa. Kaikki kolme ovat liian suuria kaatumaan. Jotta typerät kansalaiset tämän varmasti ymmärtäisivät, Ylen haastattelema metroveli Yrjö Judström pukee asian numeroiksi:
"Länsimetroinvestoinnin arvo on 900 miljoonaa. Jo pelkät korkokustannukset ovat todella valtavat, jos sitä ei päästä käyttämään."
Kun siis tehdään riittävän ylihintainen investointi, voidaan hyväksyä vaikka mitä menettelyvirheitä, koska on kiire. Miten kuulostaakin yliveli Juhani Tervalalta.
Kannattaa myös huomata tuo pikkusumma, jonka Judström sivumennen mainitsee. Poliitikoille tämä mainittu länsimetroinvestointi myytiin 452 miljoonan hintaisena, ja sen hintaisesta metrosta rakennuspäätös myös tehtiin.
Hinta on siis noussut jo 448 miljoonaa (448 000 000) euroa plus automaattisekoilut ja junariidat päälle. Summa on niin suuri, ettei edes liikenneministeri Kyllösen nelilaskimessa riitä asteikko veronmaksajille tuotetun vahingon laskemiseen.
Ylioppilas Puupponen
keskiviikko 21. marraskuuta 2012
Sankariteoilla ja ilmalupauksilla veliverkolta toimintalupa
TALVIVAARA HV-kerhossa on odotettu, milloin Kainuun Ely uskaltaa antaa luvan Talvivaaran tehtaan käynnistämiselle. Kipsisakka-altaan vuoto sai siinä määrin huomiota tiedotusvälineissä, että paikallisen Elyn oli leikittävä hetki tiukkaa jo uskottavuutensakin vuoksi. Siellä on kuumeisesti laskelmoitu, milloin ohjaksia voidaan taas höllätä. Kun tämänpäiväisen käynnistysluvan myötä kaikki on Kainuun Elyn ja Tukesin mielestä Talvivaaran alueella hyvin ja on aika hajaantua, haluaa HV-kerho kelata nauhaa takaperin nähdäkseen miten vuodon tapahtumasarja on mahdollisia vuoden 2012 Suomessa.
Paljon on jätevettä virrannut, mutta tänään eletään tilanteessa, että tehtaalla on taas kerran lupa toimia ja yhtiön kannalta ongelmallisen täynnä ollut kipsisakka-allas on saatu onnistuneesti tyhjennettyä. Kun viimeinen tippa altaasta oli lirahtanut, kiirehti kaivosyhtiö ottamaan tästäkin urotyöstä kunnian itselleen vuodon tyrehdyttäjänä. Viestintä yhtiöllä on ontunut aiempina vuosina, mutta nyt kilvenkiillotuskulttuuri näyttää muodostuvan Talvivaaran huikeimmaksi meriitiksi. Näytöistä voidaan olla monenlaista mieltä, mutta väistyneen toimitusjohtajan oli kuitenkin päästävä julkisuuteen asti vuodattamaan ylpeydentunnettaan.
Lähes vuoden kainuulaiseksi valitun Pekka Perän mustat silmänaluset, sekä tämän kyynelsilmäinen paluu yhtiön toimitusjohtajaksi näyttää lopulta hellyttäneen paikallisen Elyn. Perä ei tullut julkisuuteen tyhjin käsin. Hän toi mukanaan nipun tuttuja vakuutteluita ja lupauksia. Tällä kertaa kauniin puheen lisäksi saatiin myös harvinainen pahoittelu. Kainuulaisia varmasti lämmitti, kun reilu, rehti ja suoraselkäinen pohjalainen pyysi anteeksi vuodon aiheuttamaa henkistä haittaa. Tämän pieteettisen ympäristömiehen mielestä ympäristöhaitat eivät ole vieläkään todellisia, sillä niiden osalle häneltä herui vain mahdollinen anteeksipyyntö.
Yhtiössä on Perän mukaan kuitenkin laskettu sattuneen ympäristövahingon kustannusarviota, mutta julkisuuteen esitettävää summaa ei vielä ole. Perän mukaan se tulee joka tapauksessa kuitenkin olemaan kallista. Ympäristövahinkoja siis on, kun yhtiö joutuu laskemaan ne rahassa, mutta pyydettäessä anteeksi, ne muuttuvat vain mahdollisiksi ympäristöhaitoiksi.
Perä vakuuttaa yhtiön korvaavan kaikki sen aiheuttamat vahingot. HV-kerho jää mielenkiinnolla odottamaan, milloin yhtiö ilmoittaa korvaavansa veronmaksajille esimerkiksi edes osan näistä hallituksen nyt jo yhtiön takia päättämistä varaumista.
Vuodon suurimman syyllisenkin Perä ja yhtiö on jo löytänyt. Syyllinen alkaa Talvivaaran tapauksessa olemaan oikea taparikollinen, sillä yllättävien sateiden piikkiin yhtiö on ennenkin halunnut ongelmansa upottaa. Kuin vakuudeksi nyt on keksitty puhua jo ”historiallisista” sademääristä. Perä mainitsi nyt sataneen jopa enemmän kuin sataan vuoteen. Kun virkamieskuntaa ja joidenkin sijoittajien intoa katsoo, on pakko todeta, että Perä osaa puhua vakuuttavasti. Perän laskuopissa on kuitenkin korjaamisen varaa myös tässäkin asiassa. Kovin historiallisiin vuosilukuihin ei tarvitse mennä, sillä jo kahdeksan vuoden takaa löytyy vastaavia sademääriä. Huomioitavaa on myös, että Lapin Vesitutkimus Oy:n tekemässä Talvivaaran YVA-selostuksessa mainitaan vesien hallinnassa keskeisellä sijalla olevan poikkeuksellisten sateiden huomioiminen (samassa yhteydessä mainitaan vuoden 2004 voimakkaat rankkasateet). Poikkeuksellisten sateiden suhteen yhtiön riskienhallinta oli siis kunnossa – taas kerran paperilla. Käytännössä kuitenkin sateiden suhteen yllätyttiin tällä kertaa peräti kahden toimitusjohtajan suulla.
Vuotoallasta ei ole pystytty paikkaamaan, eikä vesiongelmaan ole vieläkään esitetty pitävää ratkaisua. Yleisesti on myös tunnettua, ettei Talvivaara ole vuosien varrella pysynyt ympäristöluvan mukaisissa päästövaatimuksissa vaan on ylittänyt ne toistuvasti. Siitä huolimatta luottamus yhtiöön näyttää palanneen nopeasti. Edellinen luottamus sai aikaan sen, että osa kipsisakka-altaan sisällöstä valui puhdistamattomana luontoon ja osa siitä lilluu yhä kiireellä kyhätyissä maapohjaisissa varoaltaissa kaivoalueella. Jokainen hiekkalaatikolla leikkinyt varmasti muistaa, kuinka kuoppaan kaadetulle vedelle käy.
Perämäiseen tyyliin omista virheistä johtuvat ongelmat heitetään muiden silmille. Se, että ympäristö pilaantuu on suorastaan liian tiukasti valvovan viranomaisen ja tiukempia lupaehtoja haluavien syytä.Ympäristölle nyt aiheutettu katastrofikin on vain yksi monista tavoista hankkia pohjatietoa laajentumissuunnitelmille.
Yksi puoluejohtajista osti heti kättelyssä Perän puheet. Keskustan Sipilä kiirehti jyrähtämään, että vain tehtaan käynnistäminen pelastaa Kainuun ympäristökatastrofilta. Molemmat herrat puhuvat vedenpuhdistuslaitoksesta. Perä lisää vettä myllyyn toteamalla, että kaivos on saatava toimiaan, jotta se voi korvata toiminnasta aiheutuvia ympäristötuhoja. Kainuulainen versio ikiliikkujasta on keksitty. Ennen kaivosta oli vain tuhoamaton luonto ja puhdasta vettä, ei tarvetta puhdistaa sitä. Kysyikö kukaan kainuulaiselta, haluavatko he moista vedenpuhdistamoa? Kysyttiin, vastaa Paula Lehtomäki, hänhän järjesti kuulemistilaisuudenkin. Vaan kuunteliko kukaan?
Kitkaton veliverkko:
Pekka Perän onnistui myydä insinööri-intonsa maamme hallitukselle, elinkeinoelämälle, eläkevakuutusyhtiöille, Tekesille, piensijoittajille, jopa EU:lle. Vastaavaan prosessiin perustuvaa hanketta on kerran kokeiltu käytännössä Australiassa, surullisin tuloksin. Siellä se ymmärrettiin kuitenkin lopettaa ajoissa, kun todettiin, ettei vesiongelmaa voida ratkaista. Suomessa laboratorio-olosuhteissa ja paperilla toimivaksi osoitettu koe pantiin kerralla pystyyn jättimäisessä mittakaavassa keskelle Kainuun korpea. Suureen ja riskipitoiseen hankkeeseen tuskin olisi uskallettu ryhtyä, ellei valtionhallinnon ja ympäristövalvonnan sekä kaivoksen välille olisi rakennettu leveäkaistaista oikotietä perinteisen mutkaisen, mutta huolellisuutta vaativan polun sijaan. Alla joitakin huomioita väitteen painoksi:
Nyt vuotaneen altaan suunnitteli Destian suunnittelija Taisto Viita (2008). Nykyään hän toimii Talvivaaran kaivoksen maanrakennuspäällikkönä. Talvivaaran suunnitteluinsinöörinä hän suunnitteli kaivoksen toisen altaan (2011). Tämä allas on rakennettu paremmin kuin nyt vuotanut allas. Nelosen uutiset kysyi tältä altaiden suunnittelijalta 9.11.2012, miksi ensimmäistä allasta ei rakennettu yhtä hyvin kuin toista. Taisto Viita ei halunnut vastata.
Vuotoaltaan padon valleja korotettiin viime kesänä. Kainuun Ely on paikallinen patoturvallisuusviranomainen, joten lupa korotukseen on täytynyt hyväksyttää siellä. Elyn patoturvallisuudesta vastaava Timo Regina työskenteli kyseisen turmapadon kimpussa ollessaan vielä Destian palkkalistoilla. Asian tultua ilmi Regina kiiruhti ilmoittamaan jäävänneensä itsensä.
Kainuun Elyn luotettavuutta valvovana viranomaisena on syytä arvioida myös sitä taustaa vasten, että sen ylijohtajana toimii varsinaisesta toimestaan virkavapaalla oleva Geologian tutkimuskeskuksen Itä-Suomen aluejohtaja, Kari Pääkkönen. GTK on virasto, jonka tehtäviin kuuluu mm. kaivostoiminnan edistäminen.
Pääkkösen mahdollinen esteellisyys on yhä oikeuskanslerin toimesta tutkinnan alla.
Kyseessä voi olla myös aito resurssipula, mutta Kainuun Ely-keskuksen toiminta vaikuttaa pienissä asioissakin monin paikoin vähintäänkin heppoiselta ja kummalliselta, jopa hämärältä.
Kun Talvivaaran kaivosta perustettiin, oli suoritettava ympäristövaikutusten arvointi (YVA). Sen suoritti Lapin Vesitutkimus, jota johti Olli Salo, joka komeilee tätä kirjoitettaessa Talvivaaran kuudenneksi suurimpana osakkeenomistajana. Poliisi tutkii tapausta.
Vuosina 2007-2011 Jyri Häkämies vastasi valtion omistajaohjauksesta. 2011-2012 hän toimi elinkeinoministerinä. Valtion omistajaohjauksesta kirjoitti HV-blogissa ylioppilas Puupponen jo siinä määrin tyhjentävästi, että asian voi jättää tässä yhteydessä käsittelemättä. Elinkeinoministeri on kuitenkin käytännössä se valtionhallinnon taho, joka päättää Elyjen resursseista ja voi antaa näille suoraa ohjausta. Häkämiehen toimettomuus asiassa oli selvä käytännön merkki siitä, että asia oli hänen mielestään mitä ilmeisemmin kunnossa Kainuun Elyssä. Paljon ei tietenkään voinut vaatiakaan mieheltä, joka viikossa loikkaa elinkeinoministeristä EK:n johtoon. Blogisteistamme SalaneuvosVilmi ehtikin jo ruotia aiheen läpi.
Kirsikkana kakussa on luonnollisesti Presidentti Niinistön taannoiset puheet siitä, että kaivosten valvontaa ei ole syytä kiristää. Muistamatta, eikä muistuttamatta voi myöskään olla siitä, että tämä Talvivaaran osakkeenomistaja myös pitää alaa maamme uutena Nokiana.
Luonto ei osaa syyttää poliitikkoa, valvovaa viranomaista eikä yhtiötä edes siitä karmeasta välinpitämättömyydestä, että yhtiö ohjasi tietoisesti kipsisakka-altaaseen ilman lupaa valtavat määrät vettä. Vieläpä vääränlaista vettä, joka käynnisti siellä olleessa seoksessa prosessin, joka yhdessä vuodon kanssa mahdollisti ympäristön kannalta kohtalokkaat seuraukset. Tietoinen riski konkretisoitui tunnetulla tavalla. Tällä ei kuitenkaan näytä olevan kosmeettista teatteria suurempaa merkitystä päätöksiä tehtäessä. Kitkaton veliverkko takaa sen.
Mikä tämän kaiken mahdollisti?
Ely-keskusten myötä ympäristöhallinta uudistettiin Vanhasen toisen hallituksen aikana. Vuonna 2007 silloinen kunta- ja hallintoministeri Mari Kiviniemi sai hankkeen vetääkseen. Ympäristöministerinä toimi perheensä Talvivaara-osakekaupoista (puoliso, 2 alaikäistä lasta ja äiti ostivat osakkeita sadoillatuhansilla euroilla muutama viikko ennen yhtiön ilmoitusta uraanin talteen ottamisesta) tuttu Paula Lehtomäki, joka Talvivaaran peruskivenmuuraustilaisuudessa rauhoitteli epäilijöitä sillä, kuinka lupaprosessit on hoidettu ennennäkemättömän laajasti, sekä sillä, kuinka tiukkaa valvonta tulisi olemaan.
Uudistuksessa ympäristöministeriön alueelliset organisaatiot lopetettiin ja niiden toiminta siirrettiin maakunnallisiin Ely-keskuksiin. Näin ympäristöasioiden rahoituksesta ja ohjauksesta alkoi vastata työ- ja elinkeinoministeriö, jonka silloisena johtajana toimi Mauri Pekkarinen. Kun Ely-keskukset lopulta 2010 aloittivat toimintansa, valmisteltiin niiden johtajien nimitykset TEM:ssa. Kainuussa johtotehtävän sai jo aiemmin mainittu Kari Pääkkönen. Näin Kainuullakaan ei ollut enää maakunnan muista eduista riippumatonta ympäristövalvontaa.
Järjestöneuvos Jurmu
Paljon on jätevettä virrannut, mutta tänään eletään tilanteessa, että tehtaalla on taas kerran lupa toimia ja yhtiön kannalta ongelmallisen täynnä ollut kipsisakka-allas on saatu onnistuneesti tyhjennettyä. Kun viimeinen tippa altaasta oli lirahtanut, kiirehti kaivosyhtiö ottamaan tästäkin urotyöstä kunnian itselleen vuodon tyrehdyttäjänä. Viestintä yhtiöllä on ontunut aiempina vuosina, mutta nyt kilvenkiillotuskulttuuri näyttää muodostuvan Talvivaaran huikeimmaksi meriitiksi. Näytöistä voidaan olla monenlaista mieltä, mutta väistyneen toimitusjohtajan oli kuitenkin päästävä julkisuuteen asti vuodattamaan ylpeydentunnettaan.
Lähes vuoden kainuulaiseksi valitun Pekka Perän mustat silmänaluset, sekä tämän kyynelsilmäinen paluu yhtiön toimitusjohtajaksi näyttää lopulta hellyttäneen paikallisen Elyn. Perä ei tullut julkisuuteen tyhjin käsin. Hän toi mukanaan nipun tuttuja vakuutteluita ja lupauksia. Tällä kertaa kauniin puheen lisäksi saatiin myös harvinainen pahoittelu. Kainuulaisia varmasti lämmitti, kun reilu, rehti ja suoraselkäinen pohjalainen pyysi anteeksi vuodon aiheuttamaa henkistä haittaa. Tämän pieteettisen ympäristömiehen mielestä ympäristöhaitat eivät ole vieläkään todellisia, sillä niiden osalle häneltä herui vain mahdollinen anteeksipyyntö.
Yhtiössä on Perän mukaan kuitenkin laskettu sattuneen ympäristövahingon kustannusarviota, mutta julkisuuteen esitettävää summaa ei vielä ole. Perän mukaan se tulee joka tapauksessa kuitenkin olemaan kallista. Ympäristövahinkoja siis on, kun yhtiö joutuu laskemaan ne rahassa, mutta pyydettäessä anteeksi, ne muuttuvat vain mahdollisiksi ympäristöhaitoiksi.
Perä vakuuttaa yhtiön korvaavan kaikki sen aiheuttamat vahingot. HV-kerho jää mielenkiinnolla odottamaan, milloin yhtiö ilmoittaa korvaavansa veronmaksajille esimerkiksi edes osan näistä hallituksen nyt jo yhtiön takia päättämistä varaumista.
Vuodon suurimman syyllisenkin Perä ja yhtiö on jo löytänyt. Syyllinen alkaa Talvivaaran tapauksessa olemaan oikea taparikollinen, sillä yllättävien sateiden piikkiin yhtiö on ennenkin halunnut ongelmansa upottaa. Kuin vakuudeksi nyt on keksitty puhua jo ”historiallisista” sademääristä. Perä mainitsi nyt sataneen jopa enemmän kuin sataan vuoteen. Kun virkamieskuntaa ja joidenkin sijoittajien intoa katsoo, on pakko todeta, että Perä osaa puhua vakuuttavasti. Perän laskuopissa on kuitenkin korjaamisen varaa myös tässäkin asiassa. Kovin historiallisiin vuosilukuihin ei tarvitse mennä, sillä jo kahdeksan vuoden takaa löytyy vastaavia sademääriä. Huomioitavaa on myös, että Lapin Vesitutkimus Oy:n tekemässä Talvivaaran YVA-selostuksessa mainitaan vesien hallinnassa keskeisellä sijalla olevan poikkeuksellisten sateiden huomioiminen (samassa yhteydessä mainitaan vuoden 2004 voimakkaat rankkasateet). Poikkeuksellisten sateiden suhteen yhtiön riskienhallinta oli siis kunnossa – taas kerran paperilla. Käytännössä kuitenkin sateiden suhteen yllätyttiin tällä kertaa peräti kahden toimitusjohtajan suulla.
Vuotoallasta ei ole pystytty paikkaamaan, eikä vesiongelmaan ole vieläkään esitetty pitävää ratkaisua. Yleisesti on myös tunnettua, ettei Talvivaara ole vuosien varrella pysynyt ympäristöluvan mukaisissa päästövaatimuksissa vaan on ylittänyt ne toistuvasti. Siitä huolimatta luottamus yhtiöön näyttää palanneen nopeasti. Edellinen luottamus sai aikaan sen, että osa kipsisakka-altaan sisällöstä valui puhdistamattomana luontoon ja osa siitä lilluu yhä kiireellä kyhätyissä maapohjaisissa varoaltaissa kaivoalueella. Jokainen hiekkalaatikolla leikkinyt varmasti muistaa, kuinka kuoppaan kaadetulle vedelle käy.
Perämäiseen tyyliin omista virheistä johtuvat ongelmat heitetään muiden silmille. Se, että ympäristö pilaantuu on suorastaan liian tiukasti valvovan viranomaisen ja tiukempia lupaehtoja haluavien syytä.Ympäristölle nyt aiheutettu katastrofikin on vain yksi monista tavoista hankkia pohjatietoa laajentumissuunnitelmille.
Yksi puoluejohtajista osti heti kättelyssä Perän puheet. Keskustan Sipilä kiirehti jyrähtämään, että vain tehtaan käynnistäminen pelastaa Kainuun ympäristökatastrofilta. Molemmat herrat puhuvat vedenpuhdistuslaitoksesta. Perä lisää vettä myllyyn toteamalla, että kaivos on saatava toimiaan, jotta se voi korvata toiminnasta aiheutuvia ympäristötuhoja. Kainuulainen versio ikiliikkujasta on keksitty. Ennen kaivosta oli vain tuhoamaton luonto ja puhdasta vettä, ei tarvetta puhdistaa sitä. Kysyikö kukaan kainuulaiselta, haluavatko he moista vedenpuhdistamoa? Kysyttiin, vastaa Paula Lehtomäki, hänhän järjesti kuulemistilaisuudenkin. Vaan kuunteliko kukaan?
Kitkaton veliverkko:
Pekka Perän onnistui myydä insinööri-intonsa maamme hallitukselle, elinkeinoelämälle, eläkevakuutusyhtiöille, Tekesille, piensijoittajille, jopa EU:lle. Vastaavaan prosessiin perustuvaa hanketta on kerran kokeiltu käytännössä Australiassa, surullisin tuloksin. Siellä se ymmärrettiin kuitenkin lopettaa ajoissa, kun todettiin, ettei vesiongelmaa voida ratkaista. Suomessa laboratorio-olosuhteissa ja paperilla toimivaksi osoitettu koe pantiin kerralla pystyyn jättimäisessä mittakaavassa keskelle Kainuun korpea. Suureen ja riskipitoiseen hankkeeseen tuskin olisi uskallettu ryhtyä, ellei valtionhallinnon ja ympäristövalvonnan sekä kaivoksen välille olisi rakennettu leveäkaistaista oikotietä perinteisen mutkaisen, mutta huolellisuutta vaativan polun sijaan. Alla joitakin huomioita väitteen painoksi:
Nyt vuotaneen altaan suunnitteli Destian suunnittelija Taisto Viita (2008). Nykyään hän toimii Talvivaaran kaivoksen maanrakennuspäällikkönä. Talvivaaran suunnitteluinsinöörinä hän suunnitteli kaivoksen toisen altaan (2011). Tämä allas on rakennettu paremmin kuin nyt vuotanut allas. Nelosen uutiset kysyi tältä altaiden suunnittelijalta 9.11.2012, miksi ensimmäistä allasta ei rakennettu yhtä hyvin kuin toista. Taisto Viita ei halunnut vastata.
Vuotoaltaan padon valleja korotettiin viime kesänä. Kainuun Ely on paikallinen patoturvallisuusviranomainen, joten lupa korotukseen on täytynyt hyväksyttää siellä. Elyn patoturvallisuudesta vastaava Timo Regina työskenteli kyseisen turmapadon kimpussa ollessaan vielä Destian palkkalistoilla. Asian tultua ilmi Regina kiiruhti ilmoittamaan jäävänneensä itsensä.
Kainuun Elyn luotettavuutta valvovana viranomaisena on syytä arvioida myös sitä taustaa vasten, että sen ylijohtajana toimii varsinaisesta toimestaan virkavapaalla oleva Geologian tutkimuskeskuksen Itä-Suomen aluejohtaja, Kari Pääkkönen. GTK on virasto, jonka tehtäviin kuuluu mm. kaivostoiminnan edistäminen.
Pääkkösen mahdollinen esteellisyys on yhä oikeuskanslerin toimesta tutkinnan alla.
Kyseessä voi olla myös aito resurssipula, mutta Kainuun Ely-keskuksen toiminta vaikuttaa pienissä asioissakin monin paikoin vähintäänkin heppoiselta ja kummalliselta, jopa hämärältä.
Kun Talvivaaran kaivosta perustettiin, oli suoritettava ympäristövaikutusten arvointi (YVA). Sen suoritti Lapin Vesitutkimus, jota johti Olli Salo, joka komeilee tätä kirjoitettaessa Talvivaaran kuudenneksi suurimpana osakkeenomistajana. Poliisi tutkii tapausta.
Vuosina 2007-2011 Jyri Häkämies vastasi valtion omistajaohjauksesta. 2011-2012 hän toimi elinkeinoministerinä. Valtion omistajaohjauksesta kirjoitti HV-blogissa ylioppilas Puupponen jo siinä määrin tyhjentävästi, että asian voi jättää tässä yhteydessä käsittelemättä. Elinkeinoministeri on kuitenkin käytännössä se valtionhallinnon taho, joka päättää Elyjen resursseista ja voi antaa näille suoraa ohjausta. Häkämiehen toimettomuus asiassa oli selvä käytännön merkki siitä, että asia oli hänen mielestään mitä ilmeisemmin kunnossa Kainuun Elyssä. Paljon ei tietenkään voinut vaatiakaan mieheltä, joka viikossa loikkaa elinkeinoministeristä EK:n johtoon. Blogisteistamme SalaneuvosVilmi ehtikin jo ruotia aiheen läpi.
Kirsikkana kakussa on luonnollisesti Presidentti Niinistön taannoiset puheet siitä, että kaivosten valvontaa ei ole syytä kiristää. Muistamatta, eikä muistuttamatta voi myöskään olla siitä, että tämä Talvivaaran osakkeenomistaja myös pitää alaa maamme uutena Nokiana.
Luonto ei osaa syyttää poliitikkoa, valvovaa viranomaista eikä yhtiötä edes siitä karmeasta välinpitämättömyydestä, että yhtiö ohjasi tietoisesti kipsisakka-altaaseen ilman lupaa valtavat määrät vettä. Vieläpä vääränlaista vettä, joka käynnisti siellä olleessa seoksessa prosessin, joka yhdessä vuodon kanssa mahdollisti ympäristön kannalta kohtalokkaat seuraukset. Tietoinen riski konkretisoitui tunnetulla tavalla. Tällä ei kuitenkaan näytä olevan kosmeettista teatteria suurempaa merkitystä päätöksiä tehtäessä. Kitkaton veliverkko takaa sen.
Mikä tämän kaiken mahdollisti?
Ely-keskusten myötä ympäristöhallinta uudistettiin Vanhasen toisen hallituksen aikana. Vuonna 2007 silloinen kunta- ja hallintoministeri Mari Kiviniemi sai hankkeen vetääkseen. Ympäristöministerinä toimi perheensä Talvivaara-osakekaupoista (puoliso, 2 alaikäistä lasta ja äiti ostivat osakkeita sadoillatuhansilla euroilla muutama viikko ennen yhtiön ilmoitusta uraanin talteen ottamisesta) tuttu Paula Lehtomäki, joka Talvivaaran peruskivenmuuraustilaisuudessa rauhoitteli epäilijöitä sillä, kuinka lupaprosessit on hoidettu ennennäkemättömän laajasti, sekä sillä, kuinka tiukkaa valvonta tulisi olemaan.
Uudistuksessa ympäristöministeriön alueelliset organisaatiot lopetettiin ja niiden toiminta siirrettiin maakunnallisiin Ely-keskuksiin. Näin ympäristöasioiden rahoituksesta ja ohjauksesta alkoi vastata työ- ja elinkeinoministeriö, jonka silloisena johtajana toimi Mauri Pekkarinen. Kun Ely-keskukset lopulta 2010 aloittivat toimintansa, valmisteltiin niiden johtajien nimitykset TEM:ssa. Kainuussa johtotehtävän sai jo aiemmin mainittu Kari Pääkkönen. Näin Kainuullakaan ei ollut enää maakunnan muista eduista riippumatonta ympäristövalvontaa.
Järjestöneuvos Jurmu
tiistai 20. marraskuuta 2012
Tieveljillä ei ole syyllisiä
VALTA Jatkokertomus liikenneministeri Merja Kyllösen ympärillä saa uusia osia. Nyt on paljastunut, että liikennehankkeiden budjetista puuttuu vähintään kymmeniä miljoonia, jopa yli sata.
Taustalla hiipii taas Liikenneviraston pääjohtajan tehtävät jättävä Juhani Tervala, joka antaa asiasta nyt innokkaasti lausuntoja. Tilaisuus vauhdin antamiseen on otollinen. Kyllösen esiintyminen erilaisten sotkujen keskellä on suorastaan mannaa tieveljille, joiden varpaille Kyllönen on pahasti astunut.
Tervalalla on tieveljille tyypillinen näkemys. Ylen haastattelema Tervala sanoo, että "en ymmärrä, miksi tässä halutaan syyllisiä hakea". Meillä lystin maksajien joukoissa pidetään aivan normaalina, että jos suuren luokan virheitä tapahtuu, ne myös selvitetään. Selvittely yleensä johtaa myös syyllisten löytymiseen.
Tieveljille tällainen käytäntö on vieras. Jättimäiset kustannusten ylitykset ovat tieveljien hankkeissa täysin normaaleja. Yksistään Länsimetron kustannusylitys on monta kertaa enemmän kuin nyt liikennebudjetista puuttuva summa. Erilaisia virheitä pimitetään ja painetaan villaisella. Esimerkiksi Rautatientorin metroasemalle mittavat vesivahingot aiheuttaneelle reiälle ei vastuullista muka löytynyt. Automaattimetrossa tehdyt menettelyvirheet pimitetään kokouspöytäkirjoja myöten. Tervala itse jätti etsimättä syyllisen Kehäradan työmaalla paljastuneelle rakennusmokalle, ja halusi maksattaa virheen kustannukset kansalla.
Ottaahan se koville, kun joku akka yrittää sekoittaa vanhoja, hyväksi todettuja velikerhon käytäntöjä.
Ylioppilas Puupponen
Taustalla hiipii taas Liikenneviraston pääjohtajan tehtävät jättävä Juhani Tervala, joka antaa asiasta nyt innokkaasti lausuntoja. Tilaisuus vauhdin antamiseen on otollinen. Kyllösen esiintyminen erilaisten sotkujen keskellä on suorastaan mannaa tieveljille, joiden varpaille Kyllönen on pahasti astunut.
Tervalalla on tieveljille tyypillinen näkemys. Ylen haastattelema Tervala sanoo, että "en ymmärrä, miksi tässä halutaan syyllisiä hakea". Meillä lystin maksajien joukoissa pidetään aivan normaalina, että jos suuren luokan virheitä tapahtuu, ne myös selvitetään. Selvittely yleensä johtaa myös syyllisten löytymiseen.
Tieveljille tällainen käytäntö on vieras. Jättimäiset kustannusten ylitykset ovat tieveljien hankkeissa täysin normaaleja. Yksistään Länsimetron kustannusylitys on monta kertaa enemmän kuin nyt liikennebudjetista puuttuva summa. Erilaisia virheitä pimitetään ja painetaan villaisella. Esimerkiksi Rautatientorin metroasemalle mittavat vesivahingot aiheuttaneelle reiälle ei vastuullista muka löytynyt. Automaattimetrossa tehdyt menettelyvirheet pimitetään kokouspöytäkirjoja myöten. Tervala itse jätti etsimättä syyllisen Kehäradan työmaalla paljastuneelle rakennusmokalle, ja halusi maksattaa virheen kustannukset kansalla.
Ottaahan se koville, kun joku akka yrittää sekoittaa vanhoja, hyväksi todettuja velikerhon käytäntöjä.
Ylioppilas Puupponen
maanantai 19. marraskuuta 2012
Miksi Pajunen vastustaa HIFK:n hallia?
VALTA Helsinkiin puuhataan toista suuren luokan jäähallia. Hallin yhteyteen on tarkoitus toteuttaa myös kauppakeskus. 400 miljoonan euron projekti on tarkoitus toteuttaa HIFK:n hankkimalla yksityisellä rahoituksella.
Hallia suunnitellaan Mäntymäen kentälle, joka on jo vuosikymmeniä ollut hyödyntämätön pläntti keskeisellä paikalla Helsingin niemellä. Halli ei sinänsä toisi keskustaan mitään uutta, massiivista liikenenongelmaa, sillä vanha jäähalli sijaitsee melkein näköetäisyydellä, ja sen tapahtumat kuormittavat aluetta samalla tavalla jo nyt.
Luulisi, että tällainen hanke olisi vetovoimastaan huolestuneelle Helsingin kaupungille ilouutinen. Mutta ei, kaupunginjohtaja Jussi Pajunen teilaa hallin heti tuoreeltaan. Hän kutsuu hallihanketta vain "yhdeksi ideaksi", joka on "kovin kaukana" toteutumisesta. Pajunen epäilee myös hallin "rahoituksellisia puitteita" aivan kuin ne olisivat Helsingin kaupungin huoli.
Vielä viime talvena Pajunen lobbasi Helsinkiin veronmaksajien rahoilla toteutettavaa Guggenheim-museota, joka olisi noussut keskelle Helsingin arvokkainta silhuettia. Silloin ei Pajusella ollut mitään huolta "rahoituksellisista puitteista", vaikka selvitykset osoittivat, että museo olisi ollut erittäin suuri riskisijoitus. Pajunen on ollut tukemassa monia muitakin jättimäisiä rakennushankkeita, kuten Malmin historiallisen lentokentän hävittämistä asuinrakentamisen tieltä.
Nyt onkin hyvä lähteä pohtimaan, mitä on taustalla, kun kaupunginjohtaja vastustaa hanketta, joka ei maksaisi kaupungille penniäkään, ja joka vaikuttaa aivan järkevältä. Mitkä syyt saavat Pajusen lähtemään tällaiseen hyökkäykseen? Oliko tontti jo sovittu saunassa toisille veljille?
Ylioppilas Puupponen
Hallia suunnitellaan Mäntymäen kentälle, joka on jo vuosikymmeniä ollut hyödyntämätön pläntti keskeisellä paikalla Helsingin niemellä. Halli ei sinänsä toisi keskustaan mitään uutta, massiivista liikenenongelmaa, sillä vanha jäähalli sijaitsee melkein näköetäisyydellä, ja sen tapahtumat kuormittavat aluetta samalla tavalla jo nyt.
Luulisi, että tällainen hanke olisi vetovoimastaan huolestuneelle Helsingin kaupungille ilouutinen. Mutta ei, kaupunginjohtaja Jussi Pajunen teilaa hallin heti tuoreeltaan. Hän kutsuu hallihanketta vain "yhdeksi ideaksi", joka on "kovin kaukana" toteutumisesta. Pajunen epäilee myös hallin "rahoituksellisia puitteita" aivan kuin ne olisivat Helsingin kaupungin huoli.
Vielä viime talvena Pajunen lobbasi Helsinkiin veronmaksajien rahoilla toteutettavaa Guggenheim-museota, joka olisi noussut keskelle Helsingin arvokkainta silhuettia. Silloin ei Pajusella ollut mitään huolta "rahoituksellisista puitteista", vaikka selvitykset osoittivat, että museo olisi ollut erittäin suuri riskisijoitus. Pajunen on ollut tukemassa monia muitakin jättimäisiä rakennushankkeita, kuten Malmin historiallisen lentokentän hävittämistä asuinrakentamisen tieltä.
Nyt onkin hyvä lähteä pohtimaan, mitä on taustalla, kun kaupunginjohtaja vastustaa hanketta, joka ei maksaisi kaupungille penniäkään, ja joka vaikuttaa aivan järkevältä. Mitkä syyt saavat Pajusen lähtemään tällaiseen hyökkäykseen? Oliko tontti jo sovittu saunassa toisille veljille?
Ylioppilas Puupponen
sunnuntai 18. marraskuuta 2012
Euroopan laadukkainta ruokaa
LOBBAUS Maa- ja metsätaloustuottajat toteuttivat onnistuneen tempauksen, jossa kritisoitiin pieniä tuottajahintoja, eli käytännössä kaupan suurta osuutta ruoan hinnasta. Luonnollisesti mm. viaton SOK tuohtui MTK:n viestistä. Kalikka siis kalahti, mistä seurasi odotettu älähdys.
MTK:n kampanjasivuilla on piirakkakuvia ruoan hinnan jakautumisesta. Ylivoimaisesti suurimman osan vetää liiviinsä lähes duopoliin ajautunut ruokakauppa. Kaupan osuus hinnasta on kasvanut samaa tahtia keskittymisen kanssa. SOK:n itkupotkuraivari ei tätä muuksi muuta.
Jos ruokakauppa osaa marttyyriksi tekeytymisen ja propagandan, myös MTK käyttää superlatiiveja huolettomalla otteella. Koko kampanjan viestinä on väite, että Suomessa tuotetaan Euroopan laadukkainta ruokaa, mutta väitettä ei esitteessä perustella mitenkään.
Kun jotain väitetään sellaisenaan Euroopan tai maailman parhaaksi, kannattaa aina valpastua. Millä tavalla suomalainen ruoka on Euroopan laadukkainta?
Se on tiedossa, että Suomessa tehdään tiettävästi Euroopan vähäbakteerisinta, eli bakteorologisesti puhtainta maitoa. Ehkä myös ilmansaasteita on maataloustuotteissamme vähemmän kuin Keski-Euroopassa. Alhainen bakteeritaso merkitsee mm. sitä, että ruoan myyntiajat pitenevät. Euroopan puhtain maito voi siis kaupassa olla Euroopan vanhinta maitoa.
Kuluttajan näkökulmasta laadukkuus on aivan muuta kuin biologis-kemiallisia mittaustuloksia. Laadukkuus on esimerkiksi valinnanvaraa, lisäaineettomuutta, tuoreutta, eettisyyttä, makua ja kulttuuria. Väittääkö MTK vakavissaan, että Suomessa nämä asiat olisivat Euroopan parhaalla tasolla?
Ylioppilas Puupponen
MTK:n kampanjasivuilla on piirakkakuvia ruoan hinnan jakautumisesta. Ylivoimaisesti suurimman osan vetää liiviinsä lähes duopoliin ajautunut ruokakauppa. Kaupan osuus hinnasta on kasvanut samaa tahtia keskittymisen kanssa. SOK:n itkupotkuraivari ei tätä muuksi muuta.
Jos ruokakauppa osaa marttyyriksi tekeytymisen ja propagandan, myös MTK käyttää superlatiiveja huolettomalla otteella. Koko kampanjan viestinä on väite, että Suomessa tuotetaan Euroopan laadukkainta ruokaa, mutta väitettä ei esitteessä perustella mitenkään.
Kun jotain väitetään sellaisenaan Euroopan tai maailman parhaaksi, kannattaa aina valpastua. Millä tavalla suomalainen ruoka on Euroopan laadukkainta?
Se on tiedossa, että Suomessa tehdään tiettävästi Euroopan vähäbakteerisinta, eli bakteorologisesti puhtainta maitoa. Ehkä myös ilmansaasteita on maataloustuotteissamme vähemmän kuin Keski-Euroopassa. Alhainen bakteeritaso merkitsee mm. sitä, että ruoan myyntiajat pitenevät. Euroopan puhtain maito voi siis kaupassa olla Euroopan vanhinta maitoa.
Kuluttajan näkökulmasta laadukkuus on aivan muuta kuin biologis-kemiallisia mittaustuloksia. Laadukkuus on esimerkiksi valinnanvaraa, lisäaineettomuutta, tuoreutta, eettisyyttä, makua ja kulttuuria. Väittääkö MTK vakavissaan, että Suomessa nämä asiat olisivat Euroopan parhaalla tasolla?
Ylioppilas Puupponen
lauantai 17. marraskuuta 2012
Mitä Liikennevirastossa tapahtuu?
VALTA Liikenneministeri Merja Kyllönen hätkäyttää taas. Eduskunnan kyselytunnilla hän ilmoitti repivänsä ja polttavansa Liikenneviraston laatiman säästölistan, jollaista ministeri ei ole tilannut. Lista on suututtanut asfalttipoliitikot ympäri maan, koska se uhkaa erilaisia automiesten hiekkalaatikkohankkeita eri puolilla tieverkkoa.
Mitä Liikennevirastossa oikein tapahtuu, kun sieltä tulee mittavia liikennepoliittisia linjauksia ilman, että ministeri tietää niistä mitään? Vai näytteleekö ministeri tietämätöntä?
Liikennevirastossa on edelleen töissä muuan Juhani Tervala, jonka tyyliin on tähän astikin kuulunut tehdä kaikenlaista ministeriltä kysymättä. Onko lista viimeinen kosto?
Jos listan sanoma on, että tiukkana aikana myös tiehankkeissa pitää tulla järki päähän, viesti on oikea. Kerhomme käsityksen mukaan valta kuitenkin kuuluu kansalle, jota edustaa eduskunta ja jonka hallituksella on ministerit, jotka johtavat toimeenpanoa. Liikenneviraston listankirjoittajille ei perustuslaissa ole annettu tällaista oikeutta.
Ylioppilas Puupponen
Mitä Liikennevirastossa oikein tapahtuu, kun sieltä tulee mittavia liikennepoliittisia linjauksia ilman, että ministeri tietää niistä mitään? Vai näytteleekö ministeri tietämätöntä?
Liikennevirastossa on edelleen töissä muuan Juhani Tervala, jonka tyyliin on tähän astikin kuulunut tehdä kaikenlaista ministeriltä kysymättä. Onko lista viimeinen kosto?
Jos listan sanoma on, että tiukkana aikana myös tiehankkeissa pitää tulla järki päähän, viesti on oikea. Kerhomme käsityksen mukaan valta kuitenkin kuuluu kansalle, jota edustaa eduskunta ja jonka hallituksella on ministerit, jotka johtavat toimeenpanoa. Liikenneviraston listankirjoittajille ei perustuslaissa ole annettu tällaista oikeutta.
Ylioppilas Puupponen
perjantai 16. marraskuuta 2012
1,5 millin muovi: Riski pihalammessa, muttei jättikaivoksessa
YMPÄRISTÖ Talvivaara-skandaalissa suureen rooliin noussut 1,5 millin muovikalvo alkoi kiinnostaa Puupposta. Puupponen on täysin kadunmies, ja siksi arvelee, ettei ainakaan omalla pihallaan uskaltaisi luottaa moiseen plastikkaan, jos sen päälle alettaisiin lappaa tonnikaupalla kaivosjätettä.
Pohjois-Suomen ympäristövirasto oli eri mieltä, kun se antoi vuonna 2007 Talvivaaralle ympäristöluvan. Turha on siis Perän Pekkaa syytellä, kun veljet ympäristö-ei-kun-elinkeinotoimessa sanoivat, että kyllä se puolentoista millin muovi riittää. Lukekaa vaikka päätöksestä, näin siellä sanotaan sivuilla 166-167:
"Altaan pohjarakenteeseen on määrätty tehtäväksi keinotekoinen eriste 1,5 mm:n HDPE-muovista, millä saavutetaan täydellinen vesitiiveys."
Oli siellä muitakin sulosanoja kaivoksen veljille:
"Hienojakoinen liete ei aiheuta muovikalvon toimivuutta vaarantavia pistemäisiä kuormia ja muodostaa kalvon päälle toiminnan edetessä heikosti vettä läpäisevän täyttökerroksen."
"Ympäristölupavirasto katsoo, että tavanomaisen jätteen kaatopaikalle asetetuista pohjarakennevaatimuksista voidaan poiketa ilman, että ennalta arvioiden aiheutuisi ympäristön pilaantumista."
Mutta se 1,5 millin kelmu vain Puupposta vaivasi. Niinpä hän meni käymään kotipuutarhureille vinkkejä antavalla Suomela-sivustolla. Ja PAM - siellä nimenomaan varoitetaan jopa suloisen pikku pihalammen tekijöitä siitä, että routiminen tai maan pistemäinen painuminen saattaa aiheuttaa altaaseen vuodon.
Mutta eihän kaivoksille myötämielisiä lupia kirjoitelleilla, kaivoshurmoksessa olleen valtion ympäristöveljillä voinut olla tästä tietoa, kun pihalammet kuuluvat kuntien valvontaan.
Ylioppilas Puupponen
Pohjois-Suomen ympäristövirasto oli eri mieltä, kun se antoi vuonna 2007 Talvivaaralle ympäristöluvan. Turha on siis Perän Pekkaa syytellä, kun veljet ympäristö-ei-kun-elinkeinotoimessa sanoivat, että kyllä se puolentoista millin muovi riittää. Lukekaa vaikka päätöksestä, näin siellä sanotaan sivuilla 166-167:
"Altaan pohjarakenteeseen on määrätty tehtäväksi keinotekoinen eriste 1,5 mm:n HDPE-muovista, millä saavutetaan täydellinen vesitiiveys."
Oli siellä muitakin sulosanoja kaivoksen veljille:
"Hienojakoinen liete ei aiheuta muovikalvon toimivuutta vaarantavia pistemäisiä kuormia ja muodostaa kalvon päälle toiminnan edetessä heikosti vettä läpäisevän täyttökerroksen."
"Ympäristölupavirasto katsoo, että tavanomaisen jätteen kaatopaikalle asetetuista pohjarakennevaatimuksista voidaan poiketa ilman, että ennalta arvioiden aiheutuisi ympäristön pilaantumista."
Mutta se 1,5 millin kelmu vain Puupposta vaivasi. Niinpä hän meni käymään kotipuutarhureille vinkkejä antavalla Suomela-sivustolla. Ja PAM - siellä nimenomaan varoitetaan jopa suloisen pikku pihalammen tekijöitä siitä, että routiminen tai maan pistemäinen painuminen saattaa aiheuttaa altaaseen vuodon.
Mutta eihän kaivoksille myötämielisiä lupia kirjoitelleilla, kaivoshurmoksessa olleen valtion ympäristöveljillä voinut olla tästä tietoa, kun pihalammet kuuluvat kuntien valvontaan.
Ylioppilas Puupponen
Bonukset mulle, palkanalennus sulle
AHNEUS Tällä viikolla käyty ahneuden Suomi-Ruotsi-maaottelu on päättynyt Suomen ylivoimaiseen voittoon. Suomea ja Ruotsia nimittäin yhdistää ainakin yksi asia: talouskurimuksessa oleva lentoyhtiö. Sekä Finnair että SAS ovat tällä viikolla ilmoittaneet saneerauksistaan.
SAS:n tilanne on pahempi, ja myös irtisanomisia tulee. Finnairilla luovutaan 3000 työntekijän kannustinpalkkioista. Mutta niin surkea ei Suomessa tilanne ole, että koskettaisiin johdon kannustimiin. Ne säilyvät, joten asuntohuolissa kamppaillut Mika Vehviläinen voi nukkua yönsä rauhallisesti loistokodissaan.
SAS:llä joudutaan alentamaan myös palkkoja. Keskimäärin yhtiö leikkaa palkkoja 12 prosenttia. Ylen haastattelema SAS:n johdon edustaja kertoi, että hänen palkkaansa pienennetään enemmän, 20 prosenttia.
Onhan siinä siis pieni nyanssiero, miten tällaiset asiat Suomessa ja Ruotsissa hoidetaan, mutta meillähän onkin näitä hyviä veljiä.
Ylioppilas Puupponen
SAS:n tilanne on pahempi, ja myös irtisanomisia tulee. Finnairilla luovutaan 3000 työntekijän kannustinpalkkioista. Mutta niin surkea ei Suomessa tilanne ole, että koskettaisiin johdon kannustimiin. Ne säilyvät, joten asuntohuolissa kamppaillut Mika Vehviläinen voi nukkua yönsä rauhallisesti loistokodissaan.
SAS:llä joudutaan alentamaan myös palkkoja. Keskimäärin yhtiö leikkaa palkkoja 12 prosenttia. Ylen haastattelema SAS:n johdon edustaja kertoi, että hänen palkkaansa pienennetään enemmän, 20 prosenttia.
Onhan siinä siis pieni nyanssiero, miten tällaiset asiat Suomessa ja Ruotsissa hoidetaan, mutta meillähän onkin näitä hyviä veljiä.
Ylioppilas Puupponen
torstai 15. marraskuuta 2012
Ilmaomistajaohjauksen mallimaa
SIJOITTAMINEN Neuvostoliitossa vitsailtiin aikanaan lihasta ja kaviaarista, jota ei ollut. Suomessakin irtoaa komiikkaa asioista, joista puhutaan, mutta joita ei ole.
Suomalaista kaviaaria on mm. valtion harjoittama omistajaohjaus. Siitä puhutaan paljon enemmän kuin sitä tehdään. Viimeksi omistajaohjaus kelpasi keppihevoseksi, kun kansanedustajat keskustelivat Ylen aamu-tv:ssä siitä, pitääkö valtion vähentää osuuttaan katastrofi-Talvivaarassa vai peräti lisätä sitä.
Mm. kansanedustaja Eero Lehti (kok.) haluaa valtion kasvattavan osuuttaan Talvivaarasta, "koska osakeyhtiöissä tämä antaa jo huomattavasti paremman ohjausmahdollisuuden". Lehden mukaan esimerkiksi yli kymmenen prosentin osuudella valtio voisi ohjata kaivosyhtiön ratkaisuja.
Huutonaurua!
Milloin viimeksi valtio on käyttänyt ohjausmahdollisuutta niin, että sillä olisi ollut jotain merkitystä ennen kun on jo aivan liian myöhäistä? Käyttikö valtio ohjausmahdollisuuttaan, kun Stora Enso päätti lopettaa kannattavan sellutehtaan Kemijärvellä? Onko valtio merkittävä tekijä Finnairissa, josta se omistaa noin puolet? Omistajaohjaako valtio sekasotkusta toiseen kulkevaa VR:ää mitenkään, vaikka omistaa sen kokonaan?
Valtion ohjausmahdollisuudet ovat siis omistusosuudesta riippumatta nolla prosenttia, kun niitä ei kuitenkaan käytetä. Valtio on kuin mikä tahansa piensijoittaja, joka odottaa vain maltillista tuottoa salkulleen. Se pitäisi tunnustaa avoimesti, ja lopettaa omistajaohjauksesta lässyttäminen.
Ilmakitaran soitto on Suomessa suosittua kapakkaviihdettä. Siinä artisti soittaa kitaraa, jota ei ole, ja se naurattaa katsojia. Siksi on luontevaa, että myös ilmaomistajaohjaus on meillä kovassa iskussa. Erona vain se, että sen edessä hymy hyytyy.
Ylioppilas Puupponen
Suomalaista kaviaaria on mm. valtion harjoittama omistajaohjaus. Siitä puhutaan paljon enemmän kuin sitä tehdään. Viimeksi omistajaohjaus kelpasi keppihevoseksi, kun kansanedustajat keskustelivat Ylen aamu-tv:ssä siitä, pitääkö valtion vähentää osuuttaan katastrofi-Talvivaarassa vai peräti lisätä sitä.
Mm. kansanedustaja Eero Lehti (kok.) haluaa valtion kasvattavan osuuttaan Talvivaarasta, "koska osakeyhtiöissä tämä antaa jo huomattavasti paremman ohjausmahdollisuuden". Lehden mukaan esimerkiksi yli kymmenen prosentin osuudella valtio voisi ohjata kaivosyhtiön ratkaisuja.
Huutonaurua!
Milloin viimeksi valtio on käyttänyt ohjausmahdollisuutta niin, että sillä olisi ollut jotain merkitystä ennen kun on jo aivan liian myöhäistä? Käyttikö valtio ohjausmahdollisuuttaan, kun Stora Enso päätti lopettaa kannattavan sellutehtaan Kemijärvellä? Onko valtio merkittävä tekijä Finnairissa, josta se omistaa noin puolet? Omistajaohjaako valtio sekasotkusta toiseen kulkevaa VR:ää mitenkään, vaikka omistaa sen kokonaan?
Valtion ohjausmahdollisuudet ovat siis omistusosuudesta riippumatta nolla prosenttia, kun niitä ei kuitenkaan käytetä. Valtio on kuin mikä tahansa piensijoittaja, joka odottaa vain maltillista tuottoa salkulleen. Se pitäisi tunnustaa avoimesti, ja lopettaa omistajaohjauksesta lässyttäminen.
Ilmakitaran soitto on Suomessa suosittua kapakkaviihdettä. Siinä artisti soittaa kitaraa, jota ei ole, ja se naurattaa katsojia. Siksi on luontevaa, että myös ilmaomistajaohjaus on meillä kovassa iskussa. Erona vain se, että sen edessä hymy hyytyy.
Ylioppilas Puupponen
keskiviikko 14. marraskuuta 2012
Mielenosoitus Kipsisakka Oyj:n muistolle
AHNEUS Keskiviikkona 14.11.2012 kansa kokoontuu eduskunnan eteen suremaan kainuulaista hyvä veli -kaivosta kohdannutta epäonnea. Surun aiheina ovat mm. seuraavat asiat:
* Kaivoksen ympäristöministerinä siunanneen Paula Lehtomäen perheen mittavat osaketappiot. Lähes 290 000 eurolla Talvivaaraa tankanneen puolison ja lasten jättipotista on sulanut päivän kurssilla 230 000 euroa.
* Keskustan ja kokoomuksen mainostaman reaalivihreyden ja realistisen luontosuhteen paljastuminen luonnonvarojen realisoinniksi riskeistä välittämättä. Silmälasiensa asentoa oikova vihreä ympäristöministeri Ville Niinistö ottanee osaa Kipsisakka Oyj:n kaivoksen suruun, samoin teollisuuden lauluja laulava vasemmisto.
* Kallisarvoisen uraanin yllättävä karkaaminen kaivosalueelta juuri, kun uraanituotanto oli tarkoitus käynnistää vain pienten lupamuodollisuuksien jälkeen.
* No jotain ympäristötuhoja kai myös on, mutta tärkeintähän olisi kuitenkin saada kaivos tuottamaan mahdollisimman nopeasti rahaa pikku osakkeenomistajille. Kuolleilla kaloilla ja saastuneilla järvillä ei ole yhtään osaketta, joten paskaakos niistä.
Ylioppilas Puupponen
Stop Talvivaara -mielenosoitus 14.11.2012 eduskuntatalolla klo 16-20.
* Kaivoksen ympäristöministerinä siunanneen Paula Lehtomäen perheen mittavat osaketappiot. Lähes 290 000 eurolla Talvivaaraa tankanneen puolison ja lasten jättipotista on sulanut päivän kurssilla 230 000 euroa.
* Keskustan ja kokoomuksen mainostaman reaalivihreyden ja realistisen luontosuhteen paljastuminen luonnonvarojen realisoinniksi riskeistä välittämättä. Silmälasiensa asentoa oikova vihreä ympäristöministeri Ville Niinistö ottanee osaa Kipsisakka Oyj:n kaivoksen suruun, samoin teollisuuden lauluja laulava vasemmisto.
* Kallisarvoisen uraanin yllättävä karkaaminen kaivosalueelta juuri, kun uraanituotanto oli tarkoitus käynnistää vain pienten lupamuodollisuuksien jälkeen.
* No jotain ympäristötuhoja kai myös on, mutta tärkeintähän olisi kuitenkin saada kaivos tuottamaan mahdollisimman nopeasti rahaa pikku osakkeenomistajille. Kuolleilla kaloilla ja saastuneilla järvillä ei ole yhtään osaketta, joten paskaakos niistä.
Ylioppilas Puupponen
Stop Talvivaara -mielenosoitus 14.11.2012 eduskuntatalolla klo 16-20.
tiistai 13. marraskuuta 2012
Asuntokuplan ystävät, osa 3
LOBBAUS Jatkosarjamme Finanssivalvonnan esittämän asuntolainakaton murskaamiseen tähtäävästä propagandasta jatkuu.
Seuraava älähtäjä on asuntokuplatriangelin kolmas kärki, eli asuntovälittäjät. Kiinteistömaailman toimitusjohtajan, jos jonkun, älähtäminen todistaa, kuinka asuntojen hinnat lähtisivät laskuun, jos Fivan suunnittelema katto toteutettaisiin.
Ja sehän ei tietenkään asuntokuplavälittäjille käy. Jutun otsikon mukaan lainakatto ei olisi "tätä päivää". Ja kuten uutisen ensimmäisessä lukijakommentissa todetaankin, tätä päivää on velkavankeus ja jättihintaiset asunnot.
Aikaisemmat sarjamme osat:
Osa 1: Pankit vastustavat lainakattoa
Osa 2: Asunto-osakkeenomistajat vastustavat lainakattoa
Ylioppilas Puupponen
Seuraava älähtäjä on asuntokuplatriangelin kolmas kärki, eli asuntovälittäjät. Kiinteistömaailman toimitusjohtajan, jos jonkun, älähtäminen todistaa, kuinka asuntojen hinnat lähtisivät laskuun, jos Fivan suunnittelema katto toteutettaisiin.
Ja sehän ei tietenkään asuntokuplavälittäjille käy. Jutun otsikon mukaan lainakatto ei olisi "tätä päivää". Ja kuten uutisen ensimmäisessä lukijakommentissa todetaankin, tätä päivää on velkavankeus ja jättihintaiset asunnot.
Aikaisemmat sarjamme osat:
Osa 1: Pankit vastustavat lainakattoa
Osa 2: Asunto-osakkeenomistajat vastustavat lainakattoa
Ylioppilas Puupponen
sunnuntai 11. marraskuuta 2012
Vuoden betonirakenne
AHNEUS Suomalaisen työn laatu kestää vertailun. Vuoden betonirakenteeksikin 1972 nimitetty vesitornityyppi kesti Jyväskylässä vuoden sijasta peräti neljättä vuosikymmentä ennen kuin romahti viikko sitten alas.
Vuoden betonirakenne -palkinnon saaneen Nurmijärven vesitornin on piirtänyt arkkitehti Ollila. Vesitornin liepeillä ulkoilevia nurmijärveläisiä saattaa kiinnostaa sellainen tieto, että myös Turun kuuluisa Myllysilta oli saman suunnittelijan käsialaa.
Mutta ei hätää, suomalainen työ on sen verran laadukasta, että tuskin nyt kahta vesitornia ainakaan samana vuonna romahtaa. Eikä Myllysilta edes romahtanut, vähän vain painui. Ja Nurmijärvelläkin rauhoitellaan, että heidän vesitorninsa on pienempi kuin jyväskyläläisten, joten se saattaa kestää pitempään.
Jos joku ei muista, niin erilaisten betonihökötysten tekeminen oli 1970-luvun Suomessa ns. helvetin hyvä bisnes. Ja niin on muuten 2010-luvullakin. Puupposen kaveri kertoi olleensa menneenä keväänä apupoikana helsinkiläisellä asuntorakennustyömaalla, jossa rakenteet pantiin umpeen ja talo valmiiksi, vaikka sisälle jäivät sateessa kastuneet eristeet.
Siinäkin asunnossa vietettäneen parhaillaan isänpäivää uudessa kodissa autuaan tietämättömänä siitä, mitä betonipalikoiden välissä muhii. Isien tekemää laatua!
Ylioppilas Puupponen
Vuoden betonirakenne -palkinnon saaneen Nurmijärven vesitornin on piirtänyt arkkitehti Ollila. Vesitornin liepeillä ulkoilevia nurmijärveläisiä saattaa kiinnostaa sellainen tieto, että myös Turun kuuluisa Myllysilta oli saman suunnittelijan käsialaa.
Mutta ei hätää, suomalainen työ on sen verran laadukasta, että tuskin nyt kahta vesitornia ainakaan samana vuonna romahtaa. Eikä Myllysilta edes romahtanut, vähän vain painui. Ja Nurmijärvelläkin rauhoitellaan, että heidän vesitorninsa on pienempi kuin jyväskyläläisten, joten se saattaa kestää pitempään.
Jos joku ei muista, niin erilaisten betonihökötysten tekeminen oli 1970-luvun Suomessa ns. helvetin hyvä bisnes. Ja niin on muuten 2010-luvullakin. Puupposen kaveri kertoi olleensa menneenä keväänä apupoikana helsinkiläisellä asuntorakennustyömaalla, jossa rakenteet pantiin umpeen ja talo valmiiksi, vaikka sisälle jäivät sateessa kastuneet eristeet.
Siinäkin asunnossa vietettäneen parhaillaan isänpäivää uudessa kodissa autuaan tietämättömänä siitä, mitä betonipalikoiden välissä muhii. Isien tekemää laatua!
Ylioppilas Puupponen
lauantai 10. marraskuuta 2012
Häkämiehestä tuntuu hyvältä
VALTA Elinkeinoministeri Jyri Häkämies (kokoomusveli) siirtyy elinkeinoelämän
(EK) lobbariksi ilman, että hän edes käy välillä vaatteita vaihtamassa.
Tässä ei ole mitään väärää, koska Häkämiehestä ei tunnu siltä.
”Tärkeää on tietysti näissä asioissa, mitä itse kokee”, Häkämies sanoo HS:n mukaan.
Siinähän ei tietenkään ole mitään outoa, että Häkämies on tähän saakka laatinut elinkeinoelämää koskevia lakeja, mutta siirtyy nyt pöydän toiselle puolelle neuvomaan uutta ministeriä, miten lakeja pitää säätää.
EU-komissaarit joutuvat odottamaan puolitoista vuotta, ennen kuin he voivat lähteä lobbaamaan omissa asioissaan. Mutta Bryssel on Suomeen verrattuna pelkkä peräkammari, joten siihen ei voi verrata.
EK ei omasta mielestään edes ole lobbarijärjestö, vaan se on ”kansallisella asialla”. Teollisuus siis tekee pyytetöntä työtään kaikkien suomalaisten hyväksi. Samaa mieltä ovat varmaan ne tuhannet työttömät, jotka on potkittu pihalle voittoa tekevistä EK:n jäsenyrityksistä.
Häkämies on muuten ollut verraten hiljaa Talvivaaran jätevesistä. Silti juuri hänen tehtävänsä olisi ollut valvoa, että ely-keskus puuttuu kaivoksen päästöihin. Tehtävä ei kuulu ympäristöministeri Ville Niinistölle (vihr.), vaikka Häkämiehen seuraaja Jan Vapaavuori (kokoomusveli) sellaista Ylen haastattelussa vihjailikin.
Nyt Häkämies pääsee kiusallisesta vastuustaan ja voi aivan avoimesti vaatia ymmärrystä Talvivaaralle, onhan kaivosteollisuus Suomen uusi nokia.
Hajaantukaa! Ei tässä mitään dramatiikkaa ole! Siniristiliput salkoon!
Salaneuvos Vilmi
”Tärkeää on tietysti näissä asioissa, mitä itse kokee”, Häkämies sanoo HS:n mukaan.
Siinähän ei tietenkään ole mitään outoa, että Häkämies on tähän saakka laatinut elinkeinoelämää koskevia lakeja, mutta siirtyy nyt pöydän toiselle puolelle neuvomaan uutta ministeriä, miten lakeja pitää säätää.
EU-komissaarit joutuvat odottamaan puolitoista vuotta, ennen kuin he voivat lähteä lobbaamaan omissa asioissaan. Mutta Bryssel on Suomeen verrattuna pelkkä peräkammari, joten siihen ei voi verrata.
EK ei omasta mielestään edes ole lobbarijärjestö, vaan se on ”kansallisella asialla”. Teollisuus siis tekee pyytetöntä työtään kaikkien suomalaisten hyväksi. Samaa mieltä ovat varmaan ne tuhannet työttömät, jotka on potkittu pihalle voittoa tekevistä EK:n jäsenyrityksistä.
Häkämies on muuten ollut verraten hiljaa Talvivaaran jätevesistä. Silti juuri hänen tehtävänsä olisi ollut valvoa, että ely-keskus puuttuu kaivoksen päästöihin. Tehtävä ei kuulu ympäristöministeri Ville Niinistölle (vihr.), vaikka Häkämiehen seuraaja Jan Vapaavuori (kokoomusveli) sellaista Ylen haastattelussa vihjailikin.
Nyt Häkämies pääsee kiusallisesta vastuustaan ja voi aivan avoimesti vaatia ymmärrystä Talvivaaralle, onhan kaivosteollisuus Suomen uusi nokia.
Hajaantukaa! Ei tässä mitään dramatiikkaa ole! Siniristiliput salkoon!
Salaneuvos Vilmi
perjantai 9. marraskuuta 2012
Puro sanoi puli puli
TALVIVAARA Osavuosikatsauksen julkaisun jälkeen velikerho on lähtenyt retkelle ja koittaa rentoutua kumisaappaat jalassa kuunnellen kainuulaisen puron solinaa. Purossa toistaiseksi virrannut runsas 600 000 tuhatta kuutiota jätelientä on kuitenkin aiheuttanut lievää hermostuneisuutta saappaiden varsien riittävyydestä. Puron jäteliemi näyttää tulevan altaasta, jonka eräs kerholainen muistelee alunperin tarkoitetun veden sijasta kipsisakalle. Raskasmetallisen ja uraanipitoisen puron äärellä veljeskunnan kollektiivinen otsasuoni pullistuu:
- Ihme juttu koko vuoto, vaikka pojat kelmua veteli louhikon päälle.
- Olet sen verran nuori, ettet kaikkea tiedä. Eikä tarvitsekaan! Ympäristöväki tämänkin taustalla on. Kaikki johtuu siitä höpönlöpön ympäristölupahakemuksessa, jossa luvan saamiseksi piti luvata järjestää suljettu vesikierto...
- Tietenkin luvattiin! Lupaamalla tulee paljon halvemmaksi kuin tekemällä, keskeytti kerhon nokkamies.
- Joo, ja kaupan päälle tuli isommat päästömäärät jätevedelle, vaikkakin riittämättömät. Sen takia vettä on ollut pakko johtaa avolouhokseen ja tuohon kipsisakka-altaaseenkin. Syyttäköön viranomaiset itseään, saatanan tunarit. Niiden määräysten mukaan tuo allaskin on rakennettu. Siellähän on Elyssä patoylitarkastajasta ja ylijohtajasta lähtien tämän hankkeen ukkoja töissä. Ei tämä meidän vastuulla voi olla, opasti kerhon joo-mies nuorinta veljeä.
- Pääasia kuitenkin, että saadaan allasta nyt tyhjemmäksi. Ja kun täällä aina sataa, jos ei vettä niin räntää, todettiin yhdessä ja painuttiin niskakyyryssä klubitiloihin takkatulen ääreen.
Klubitiloissa ulkona vallinnut aavistuksen kireä tunnelma alkoi sulaa tulen rätistessä takassa. Konjakkilasillisten jälkeen veljet liikuttuivat jo siinä määrin, että ELY-keskuksellekin satoi kiitosta, vaikkei se ollutkaan antanut lupaa veden varastoinnille kipsisakka-altaaseen.
- Ei ole lupaa ei. Mutta eipä ne sitä kieltääkään uskaltaneet.
- Patoakin antoivat korottaa mutinoitta.
Illan aikana menneitä muisteltiin ja maljoja nousi. Totuttuun tapaan maljapuheita pidettiin useamman tahon kunniaksi:
- Täydet pisteet Elyn siunauksella mittauksista vastanneille veljille!
- Näppärästi se lasten iho-oireilukin kuitattiin! Eipä sitä kukaan enää muista.
Kiitosta herui myös uskolliselle Tukesille, joka oli totuttuun tapaansa ymmärtänyt olla hiljaa kaikki nämä vuodet.
Illan tunnelma oli pääsääntöisesti mielialoja nostattava. Erityisen ylpeitä oltiin sekä yrityshistoriallisesti että yhteiskunnallisesti siitä saavutuksesta, että oltiin onnistuttu valjastamaan armeijakin mukaan toimintaan. Veljistä nuorin sortui kuitenkin pikkutunneilla muistelemaan tuoreinta osavuosikatsausta. Miten esimerkiksi nikkelin suhteen odotukset eivät olleet lainkaan toteutuneet? Vielä alkuvuodesta arveltiin, että tänä vuonna sitä saataisiin 30 000 tonnia. Kesällä arvioitiin, että ehkä viisi tonnia vähemmän. Nyt näytti, että hyvä jos viime vuoden 16 000 tonniin päästäisiin. Tehdas seisoo tuottamattomana, mutta kulut kasvavat ja tappiota on jo nyt tullut raskaasti enemmän kuin viime vuonna. Entäpä nämä ituhipit, mökkien huru-ukot ja muut piipertäjät, jos joku höyrähtänyt ottaakin niiden väitteet ympäristöongelmista todesta? Kokeneemmat veljet rauhoittelivat muistuttamalla, että onhan meillä Solidium. Aina voidaan pistää vaikka suunnattu anti pystyyn. Tyhmiähän ne ovat jolleivat täkyyn tartu. Viime vuonna ja vielä annin jälkeen tänäkin vuonna pitivät Talvivaaraa moneen otteeseen hyvänä sijoituksena. Nythän tätä saa huomattavasti halvemmalla, eli sijoitus ei kun paranee. Eikä eläkeyhtiöt osaa muuta kuin peesata.Tämä hanke on jo nyt niin suuri, ettei valtiolla ole varaa antaa sen kaatua rahanpuutteeseen. Veljistä nuorin saatiin myös lopulta vakuuttumaan siitä, että tämän kokoluokan hanke suojelee tekijäänsä automaattisesti kaiken maailman hörhöiltä.
- Hyvä veli, älä huoli. Voit nojata turvallisin mielin nahkasohvaan. Pojat muuten kuuluu paikanneen altaankin jo hyvään kuntoon. Pienet sille!
Järjestöneuvos Jurmu
- Ihme juttu koko vuoto, vaikka pojat kelmua veteli louhikon päälle.
- Olet sen verran nuori, ettet kaikkea tiedä. Eikä tarvitsekaan! Ympäristöväki tämänkin taustalla on. Kaikki johtuu siitä höpönlöpön ympäristölupahakemuksessa, jossa luvan saamiseksi piti luvata järjestää suljettu vesikierto...
- Tietenkin luvattiin! Lupaamalla tulee paljon halvemmaksi kuin tekemällä, keskeytti kerhon nokkamies.
- Joo, ja kaupan päälle tuli isommat päästömäärät jätevedelle, vaikkakin riittämättömät. Sen takia vettä on ollut pakko johtaa avolouhokseen ja tuohon kipsisakka-altaaseenkin. Syyttäköön viranomaiset itseään, saatanan tunarit. Niiden määräysten mukaan tuo allaskin on rakennettu. Siellähän on Elyssä patoylitarkastajasta ja ylijohtajasta lähtien tämän hankkeen ukkoja töissä. Ei tämä meidän vastuulla voi olla, opasti kerhon joo-mies nuorinta veljeä.
- Pääasia kuitenkin, että saadaan allasta nyt tyhjemmäksi. Ja kun täällä aina sataa, jos ei vettä niin räntää, todettiin yhdessä ja painuttiin niskakyyryssä klubitiloihin takkatulen ääreen.
Klubitiloissa ulkona vallinnut aavistuksen kireä tunnelma alkoi sulaa tulen rätistessä takassa. Konjakkilasillisten jälkeen veljet liikuttuivat jo siinä määrin, että ELY-keskuksellekin satoi kiitosta, vaikkei se ollutkaan antanut lupaa veden varastoinnille kipsisakka-altaaseen.
- Ei ole lupaa ei. Mutta eipä ne sitä kieltääkään uskaltaneet.
- Patoakin antoivat korottaa mutinoitta.
Illan aikana menneitä muisteltiin ja maljoja nousi. Totuttuun tapaan maljapuheita pidettiin useamman tahon kunniaksi:
- Täydet pisteet Elyn siunauksella mittauksista vastanneille veljille!
- Näppärästi se lasten iho-oireilukin kuitattiin! Eipä sitä kukaan enää muista.
Kiitosta herui myös uskolliselle Tukesille, joka oli totuttuun tapaansa ymmärtänyt olla hiljaa kaikki nämä vuodet.
Illan tunnelma oli pääsääntöisesti mielialoja nostattava. Erityisen ylpeitä oltiin sekä yrityshistoriallisesti että yhteiskunnallisesti siitä saavutuksesta, että oltiin onnistuttu valjastamaan armeijakin mukaan toimintaan. Veljistä nuorin sortui kuitenkin pikkutunneilla muistelemaan tuoreinta osavuosikatsausta. Miten esimerkiksi nikkelin suhteen odotukset eivät olleet lainkaan toteutuneet? Vielä alkuvuodesta arveltiin, että tänä vuonna sitä saataisiin 30 000 tonnia. Kesällä arvioitiin, että ehkä viisi tonnia vähemmän. Nyt näytti, että hyvä jos viime vuoden 16 000 tonniin päästäisiin. Tehdas seisoo tuottamattomana, mutta kulut kasvavat ja tappiota on jo nyt tullut raskaasti enemmän kuin viime vuonna. Entäpä nämä ituhipit, mökkien huru-ukot ja muut piipertäjät, jos joku höyrähtänyt ottaakin niiden väitteet ympäristöongelmista todesta? Kokeneemmat veljet rauhoittelivat muistuttamalla, että onhan meillä Solidium. Aina voidaan pistää vaikka suunnattu anti pystyyn. Tyhmiähän ne ovat jolleivat täkyyn tartu. Viime vuonna ja vielä annin jälkeen tänäkin vuonna pitivät Talvivaaraa moneen otteeseen hyvänä sijoituksena. Nythän tätä saa huomattavasti halvemmalla, eli sijoitus ei kun paranee. Eikä eläkeyhtiöt osaa muuta kuin peesata.Tämä hanke on jo nyt niin suuri, ettei valtiolla ole varaa antaa sen kaatua rahanpuutteeseen. Veljistä nuorin saatiin myös lopulta vakuuttumaan siitä, että tämän kokoluokan hanke suojelee tekijäänsä automaattisesti kaiken maailman hörhöiltä.
- Hyvä veli, älä huoli. Voit nojata turvallisin mielin nahkasohvaan. Pojat muuten kuuluu paikanneen altaankin jo hyvään kuntoon. Pienet sille!
Järjestöneuvos Jurmu
Mäntyniemen simputtaja
VALTA Suomella on taas käynyt hyvä herraonni,
kun meillä on presidenttinä tinkimätön valtiomies. Jos haluaa tietää
tästä valtiomiehestä vähän enemmän, kannattaa lukea Risto Uimosen tuore
kirja Puolivallaton presidentti, jonka pääosassa on Sauli Niinistö.
Uimosen tekstissä vilahtelevat sanat simputtaja, itkettäjä, diktaattori, työpaikkakiusaaja. Niinistö läksyttää alaisiaan. Niinistö näkee kaikkialla salaliittoja, joiden takana on halu syöstä hänet vallasta. Niinistö valvoo pikkutarkasti nuppineulankin putoamista. Niinistö soittelee lehtien toimituksiin ja valittaa pikkuasioista.
Kun eduskunta meinasi pudottaa Niinistön puhemiehen paikalta, Niinistö paineli huoneeseensa mököttämään. Lakikirjastakaan ei löytynyt ratkaisua pattitilanteeseen, joka laukesi vasta, kun Jacob Söderman meni maanittelemaan Niinistöä.
Jos Niinistö on jäämässä alakynteen, hän saa raivokohtauksen, jolloin vastustaja perääntyy. Sinikka Mönkäre kertoo kirjassa, miten Niinistö haukkui hänet niin pahasti, että Mönkäre alkoi itkeä.
Claes Andersson puolestaan ei kestänyt Niinistön epäoikeudenmukaisuutta, vaan menetti itsehillintänsä ministerikokouksessa. Niinistö vain nautti tilanteesta ja naureskeli, että onpa hyvää teatteria.
Tällaisia kuvauksia saadaan yleensä lukea itsevaltiaista, jotka ovat kaapanneet itselleen valtion. Näköjään on mahdollista, että demokratiassa pääsevät valtaan samanlaiset miehet.
Uimonen vertaa Niinistöä Kekkoseen, eikä syyttä. Suomalaiset rakastavat sellaisia johtajia, jotka näyttävät panevan pikkuherrat järjestykseen, vaikka he todellisuudessa he ovat vain ilkeitä valtaantakertujia.
Salaneuvos Vilmi
Uimosen tekstissä vilahtelevat sanat simputtaja, itkettäjä, diktaattori, työpaikkakiusaaja. Niinistö läksyttää alaisiaan. Niinistö näkee kaikkialla salaliittoja, joiden takana on halu syöstä hänet vallasta. Niinistö valvoo pikkutarkasti nuppineulankin putoamista. Niinistö soittelee lehtien toimituksiin ja valittaa pikkuasioista.
Kun eduskunta meinasi pudottaa Niinistön puhemiehen paikalta, Niinistö paineli huoneeseensa mököttämään. Lakikirjastakaan ei löytynyt ratkaisua pattitilanteeseen, joka laukesi vasta, kun Jacob Söderman meni maanittelemaan Niinistöä.
Jos Niinistö on jäämässä alakynteen, hän saa raivokohtauksen, jolloin vastustaja perääntyy. Sinikka Mönkäre kertoo kirjassa, miten Niinistö haukkui hänet niin pahasti, että Mönkäre alkoi itkeä.
Claes Andersson puolestaan ei kestänyt Niinistön epäoikeudenmukaisuutta, vaan menetti itsehillintänsä ministerikokouksessa. Niinistö vain nautti tilanteesta ja naureskeli, että onpa hyvää teatteria.
Tällaisia kuvauksia saadaan yleensä lukea itsevaltiaista, jotka ovat kaapanneet itselleen valtion. Näköjään on mahdollista, että demokratiassa pääsevät valtaan samanlaiset miehet.
Uimonen vertaa Niinistöä Kekkoseen, eikä syyttä. Suomalaiset rakastavat sellaisia johtajia, jotka näyttävät panevan pikkuherrat järjestykseen, vaikka he todellisuudessa he ovat vain ilkeitä valtaantakertujia.
Salaneuvos Vilmi
keskiviikko 7. marraskuuta 2012
Asuntokuplan ystävät, osa 2
LOBBAUS Blogissamme tehtiin ensihavainnot älähtävistä asuntoveljistä viikko sitten, kun katkerat lausunnot Finanssivalvonnan ehdottamasta lainakatosta tulivat julki.
Ensimmäisenä kalikka kalahti pankkeihin. Nyt on älinä viimeistelty loppuun, kun Suomen asunto-osakkeenomistajat ry on vihainen tolkun vaatimisesta asuntomarkkinoille.
Ymmärtäkää siis jo, kurja kansa, että asuntojen ylihinnat ovat meidän parhaaksemme.
Ylioppilas Puupponen
Ensimmäisenä kalikka kalahti pankkeihin. Nyt on älinä viimeistelty loppuun, kun Suomen asunto-osakkeenomistajat ry on vihainen tolkun vaatimisesta asuntomarkkinoille.
Ymmärtäkää siis jo, kurja kansa, että asuntojen ylihinnat ovat meidän parhaaksemme.
Ylioppilas Puupponen
tiistai 6. marraskuuta 2012
Selvittämistä selvittämisen vuoksi
LOBBAUS Liikenneministeri Merja Kyllönen on käynyt VR:n 150-vuotisjuhlaseminaarissa onnittelemassa omaa rautatieyhtiötään. Puheessaan hän toisti suhtautuvansa "varauksellisesti" rautatieliikenteen avaamiseen kilpailulle. Ilmeisesti Kyllönen tarkoitti matkustajaliikenteen kilpailun avaamista, josta hän on jo vuosi sitten käynnistänyt selvityksen.
Sanomalla, että "kilpailu matkustajista ei ole tähänkään saakka ollut erityisen helppoa henkilöliikenteessä", Kyllönen tarkoittaa ilmeisesti VR:ää, jonka pöyhkeällä asenteella tuntuu olevan vaikeuksia toimia edes monopoliasemasta käsin.
Kilpailuselvityksiä ovat teettäneet useat ministerit, ja aina on saatu sama lopputulos: järkevästi toteutettuna kilpailu parantaisi ja piristäisi Suomen matkustajajunaliikennettä. Mutta Suomessa, jossa on totuttu siihen, että mitkä tahansa markkinat ajautuvat aina erilaisten velipiirien käsiin, ei ilmeisestikään uskota siihen mahdollisuuteen, että matkustajajunien vapaa kilpailu olisi mahdollista järkevästi toteutettuna.
Kyllönenkin teettää selvitystä, vaikka on täysin selvää, että hänen kaudellaan asia ei tule liikahtamaan mihinkään. Miksi Kyllönen selvityttää kalliilla rahalla asioita, joilla ei ole toteuttamismahdollisuuksia? Eikö hän silloin ainoastaan tuhlaa kansan rahoja selvän asian selvittämiseen?
Järkeviä tutkimuksia järkevistä tavoista avata matkustajaliikenne kilpailulle, saisi vaikka opiskelijoilta ilmaiseksi. Ilmaisessa on vain se vaara, että tulee väärä lopputulos.
Ylioppilas Puupponen
Sanomalla, että "kilpailu matkustajista ei ole tähänkään saakka ollut erityisen helppoa henkilöliikenteessä", Kyllönen tarkoittaa ilmeisesti VR:ää, jonka pöyhkeällä asenteella tuntuu olevan vaikeuksia toimia edes monopoliasemasta käsin.
Kilpailuselvityksiä ovat teettäneet useat ministerit, ja aina on saatu sama lopputulos: järkevästi toteutettuna kilpailu parantaisi ja piristäisi Suomen matkustajajunaliikennettä. Mutta Suomessa, jossa on totuttu siihen, että mitkä tahansa markkinat ajautuvat aina erilaisten velipiirien käsiin, ei ilmeisestikään uskota siihen mahdollisuuteen, että matkustajajunien vapaa kilpailu olisi mahdollista järkevästi toteutettuna.
Kyllönenkin teettää selvitystä, vaikka on täysin selvää, että hänen kaudellaan asia ei tule liikahtamaan mihinkään. Miksi Kyllönen selvityttää kalliilla rahalla asioita, joilla ei ole toteuttamismahdollisuuksia? Eikö hän silloin ainoastaan tuhlaa kansan rahoja selvän asian selvittämiseen?
Järkeviä tutkimuksia järkevistä tavoista avata matkustajaliikenne kilpailulle, saisi vaikka opiskelijoilta ilmaiseksi. Ilmaisessa on vain se vaara, että tulee väärä lopputulos.
Ylioppilas Puupponen
maanantai 5. marraskuuta 2012
Hyvien veljien veljessota
LAHJONTA Tamperelainen Aamulehti peräänkuuluttaa korruptiotalkoita. Lehdellä on huoli korruptiosta, joka toimii ilman lahjuksia. Aatteen voimalla tapahtuva omaan pussiin pelaaminen on siis vielä pahempaa kuin pelaaminen rahan voimalla.
Huoli on ymmärrettävä Kokoomuksen päälehdessä. Rahapiireillä ei ole keinoa kilpailla aatteen kanssa. Siksi aatteella pelaaminen on pahasta ja se pitäisi saada loppumaan.
Mutta voiko tämä olla oikeasti yllätys rahaveljille? Suomelle on ollut iät ja ajat ominaista, että korruptio on täällä halpaa. Hieman viinaa, laulua ja naisia riittää satojen miljoonien arvoisiin sopimuksiin kaavoituksessa, automaattimetrossa tai terveydenhuollon tietojärjestelmissä.
Eikä aina tarvita sitäkään. Riittää, että golffarille seminaari pidetään turnauksen yhteydessä, laskettelijalle yhteiskuntasuhteiden hoitopaikaksi valitaan tunturimaja ja maratoonarin kanssa neuvotellaan maapallon toisella puolella ilman viinaa ja naisia mutta sattumalta samaan aikaan juoksun kanssa.
Maailmanmarkkinoilla korruptio on toisessa luokassa. Venäjällä pääset sanomaan virkamiehelle päivää, jos virkamiehen oven edessä oli aamulla kyllin iso Mersu tai Bemari. Voi vain arvata, millä tasolla korruptio on valtioiden etujen hoidossa, kun taviksille esitetyssä tv-dokumentissa ”paljastetaan” lahjoiteltavan lentokoneita.
Nykyaikaisen viestinnän todellinen sisältö on siinä, mistä ei kirjoiteta. Nuorisosäätiöllä on nyt kiva revitellä, kun Keskusta on oppositiossa ja kannatus kuntavaalienkin jälkeen turvallisen kaukana rahaveljien puolueesta. Taikatemputhan perustuvat siihen, että katsojan huomio kiinnitetään johonkin epäoleelliseen. Ja kansan viha taltutetaan keksimällä tikun nokkaan nostettava syyllinen.
Todellinen korruptio ja sen haitat ovat muualla kuin nuorille asuntoja rakennuttavassa säätiössä. Siksi media ei pengo terveydenhuollon tietojärjestelmähankkeiden tai metron taustoja. Joku kiusallinen kansalaisaktivisti voi pongata älyttömyyden vertaamalla pieneen ja köyhään naapurimaahan. Mutta koska tämän asian penkominen sekoittaa rahaveljien kuvioita liiaksi, on viisaampaa käynnistää hyökkäys kohti veljeä, joka on jo valmiiksi polvillaan.
Aatteellinen korruptio ei ole sen hyväksyttävämpää kuin rahakorruptiokaan. Mutta harhaanjohtava viestintä on myös osa korruptiota. Se on korruption pintarakennetta, jolla rakennetaan näkösuojaa tärkeimmän puuhastelun rauhoittamiseksi naamion taakse.
Räikeimmillään tämä naamio on Aamulehden pääkirjoituksen lopussa, kun Keskon pääjohtaja itkee S-puolueen valtaa. Ikään kuin hän olisi pahoillaan tästä korruption rakenteesta. Varmasti onkin, kateus on katkeran pahaa mieltä siitä, että K-puolue ei ole pärjännyt yhtä hyvin.
Veli Hopea
perjantai 2. marraskuuta 2012
Pahat espoolaiset
MARKKINOINTI Pääkaupunkiseudun joukkoliikenteestä vastaava HSL on vaihtanut mainostoimistoa. Uuden kumppaninsa kanssa se aikoo jatkossa keskittyä espoolaisiin autoilijoihin.
Espoolainen autoilija on myyttinen pahishahmo, jota on tarvittu joukkoliikennepropagandassa ennenkin. Espoolainen autoilija on itsekäs, ei käytä joukkoliikennettä ja tukkii Helsingin kadut. Kun puhe on pääkaupunkiseudun tuloväylien ruuhkista, puhutaan aina Espoosta tulevasta liikenteestä, eli käytännössä Länsiväylästä. Muiden tuloväylien usein pahemmat autojonot saavat olla rauhassa, koska ne eivät ole propagandaseksikkäitä.
Espoolaisen autoilijan mielikuvamörkö on tuottanut seudulle jo päätöksen mammuttimaisesta metroprojektista, jolla viedään Helsingin ja Etelä-Espoon välinen joukkoliikenne maan alle, pidennetään pysäkkietäisyyksiä ja siirrytään suorista yhteyksistä laajasti liityntäyhteyksiin. Miljardi-investointi tehdään alueelle, jolla on Suomen nopein paikallisliikenteen bussijärjestelmä.
Jos HSL perehtyisi itsekin tuottamiinsa tilastotietoihin, se huomaisi, että vantaalaisilla on autoja asukasta kohti enemmän kuin espoolaisilla. Espoon työpaikkaomavaraisuus on lähes sama kuin Vantaalla. Kehä I:n ruuhkakeskus sijaitsee iltapäivällä itäisessä Helsingissä, kun helsinkiläiset autoilijat jonottavat Itäkeskuksen liikennevaloissa ja vantaalaiset Lahdentielle. Aamulla madellaan Pirkkolassa, kun helsinkiläiset kääntyvät kehältä kohti Vantaata.
Autoilua tuottavia pientalopeltolähiöitä on yhtä lailla Espoossa, Helsingissä kuin Vantaalla. Mutta ongelmia ne näyttävät olevan vain Espoossa. Vantaalaisiin autoilijoihin ei HSL:kään ilmoita keskittyvänsä, vaikka heitä on enemmän kuin espoolaisia autoilijoita.
Käsite "espoolainen autoilija" todistaa, että kun jotain hoetaan riittävästi, se muuttuu todeksi myös viranomaisen itsensä päässä, ja hurmostila alkaa ohjata muutakin kuin markkinointia.
Ylioppilas Puupponen
Espoolainen autoilija on myyttinen pahishahmo, jota on tarvittu joukkoliikennepropagandassa ennenkin. Espoolainen autoilija on itsekäs, ei käytä joukkoliikennettä ja tukkii Helsingin kadut. Kun puhe on pääkaupunkiseudun tuloväylien ruuhkista, puhutaan aina Espoosta tulevasta liikenteestä, eli käytännössä Länsiväylästä. Muiden tuloväylien usein pahemmat autojonot saavat olla rauhassa, koska ne eivät ole propagandaseksikkäitä.
Espoolaisen autoilijan mielikuvamörkö on tuottanut seudulle jo päätöksen mammuttimaisesta metroprojektista, jolla viedään Helsingin ja Etelä-Espoon välinen joukkoliikenne maan alle, pidennetään pysäkkietäisyyksiä ja siirrytään suorista yhteyksistä laajasti liityntäyhteyksiin. Miljardi-investointi tehdään alueelle, jolla on Suomen nopein paikallisliikenteen bussijärjestelmä.
Jos HSL perehtyisi itsekin tuottamiinsa tilastotietoihin, se huomaisi, että vantaalaisilla on autoja asukasta kohti enemmän kuin espoolaisilla. Espoon työpaikkaomavaraisuus on lähes sama kuin Vantaalla. Kehä I:n ruuhkakeskus sijaitsee iltapäivällä itäisessä Helsingissä, kun helsinkiläiset autoilijat jonottavat Itäkeskuksen liikennevaloissa ja vantaalaiset Lahdentielle. Aamulla madellaan Pirkkolassa, kun helsinkiläiset kääntyvät kehältä kohti Vantaata.
Autoilua tuottavia pientalopeltolähiöitä on yhtä lailla Espoossa, Helsingissä kuin Vantaalla. Mutta ongelmia ne näyttävät olevan vain Espoossa. Vantaalaisiin autoilijoihin ei HSL:kään ilmoita keskittyvänsä, vaikka heitä on enemmän kuin espoolaisia autoilijoita.
Käsite "espoolainen autoilija" todistaa, että kun jotain hoetaan riittävästi, se muuttuu todeksi myös viranomaisen itsensä päässä, ja hurmostila alkaa ohjata muutakin kuin markkinointia.
Ylioppilas Puupponen
torstai 1. marraskuuta 2012
Lähiruokaa tuhannen kilometrin päästä
MARKKINOINTI Taas sen kuulimme. Kuningaskuluttajan 1.11.2012 haastattelemat asiantuntijat MTK:sta ja maa- ja metsätalousministeriöstä pitävät tarpeettomana lähiruuan määrittelemistä Suomen kaltaisessa pitkien etäisyyksien maassa.
Pitkien etäisyyksien maa on termi, jonka kuullessaan kannattaa aina valpastua. Tällä verukkeella lobataan milloin mitäkin sopimatonta sopivaksi.
Puupponen ei ymmärrä, mitä pitkät etäisyydet liittyvät lähiruuan käsitteeseen. Puupposen maantiedon kirjassa kaikkialla maapallolla tuhannen kilometrin päähän on tuhannen kilometrin matka, ja tuhannen kilometrin päässä ollaan aika kaukana.
MTK on vaatinut ennenkin lähiruuan ja kotimaisen ruuan muuttamista synonyymeiksi. Se on aivan yhtä rehellistä ja relevanttia kuin taloustieteilijä Jutta Urpilaisen väite, että ulkoistaminen ja yksityistäminen ovat sama asia.
Miksi MTK:n mielestä juuri suomalainen ruoka on lähiruokaa, vaikka se kuljetettaisiin Utsjoelta Hankoon? Eikö tällöin tulisi nimetä myös Ranskan Strasbourgissa tuotettu ruoka lähiruuaksi? Onhan ainakin Puupposen rispaantuneen karttakirjan mukaan Hangosta suunnilleen sama matka kumpaankin paikkaan. MTK:n mielipide todistaa, ettei lähiruuan termin halutakaan olla rehellinen, koska kyse on kauppapolitiikasta.
Hangosta Utsjoelle ulottuu sattumoisin se kuljetusketju, johon MTK:n jäsenkuntakin on joutunut hirttäytymään tuottaessaan raaka-ainetta S- ja K-ryhmän ja ruokatehtaiden rekkalogistiikkamafialle. Ihan oman bisneksen tulevaisuuden vuoksi ei siis ole järkevää ryhtyä vaatimaan lyhyempiä kuljetusmatkoja ja aitoa lähiruokaa.
Ruokatehtailussa valtaa pitävä velikerho yrittää pelata mielikuvilla, koska faktat ovat sille epämieluisia. Kaukoruokaa väitetään lähiruuaksi, ja ruokaveljien teettämissä mainoksissa on henkilökohtaisesti nimettyjä lehmiä, vapaana kulkevia kanoja ja 50-luvun maalaismaisemia.
Tämän sumutuksen ehkä tragikoomisin tuotos on luomubroileri. Siis luonnonmukaisesti tuotettu, luonnossa esiintymätön, lentokyvytön lintu, joka teurastetaan heti, kun se ei enää mahdu liikkumaan luomubroilerihallinsa lattialla. Ja jos ravintola tekee siitä ruoka-annoksen keskiluokan pullerolle, tämä epälintu jalostuu ruokalistaan kanaksi.
Hyvää ruokahalua, pidetään laput silmillä!
Ylioppilas Puupponen
Pitkien etäisyyksien maa on termi, jonka kuullessaan kannattaa aina valpastua. Tällä verukkeella lobataan milloin mitäkin sopimatonta sopivaksi.
Puupponen ei ymmärrä, mitä pitkät etäisyydet liittyvät lähiruuan käsitteeseen. Puupposen maantiedon kirjassa kaikkialla maapallolla tuhannen kilometrin päähän on tuhannen kilometrin matka, ja tuhannen kilometrin päässä ollaan aika kaukana.
MTK on vaatinut ennenkin lähiruuan ja kotimaisen ruuan muuttamista synonyymeiksi. Se on aivan yhtä rehellistä ja relevanttia kuin taloustieteilijä Jutta Urpilaisen väite, että ulkoistaminen ja yksityistäminen ovat sama asia.
Miksi MTK:n mielestä juuri suomalainen ruoka on lähiruokaa, vaikka se kuljetettaisiin Utsjoelta Hankoon? Eikö tällöin tulisi nimetä myös Ranskan Strasbourgissa tuotettu ruoka lähiruuaksi? Onhan ainakin Puupposen rispaantuneen karttakirjan mukaan Hangosta suunnilleen sama matka kumpaankin paikkaan. MTK:n mielipide todistaa, ettei lähiruuan termin halutakaan olla rehellinen, koska kyse on kauppapolitiikasta.
Hangosta Utsjoelle ulottuu sattumoisin se kuljetusketju, johon MTK:n jäsenkuntakin on joutunut hirttäytymään tuottaessaan raaka-ainetta S- ja K-ryhmän ja ruokatehtaiden rekkalogistiikkamafialle. Ihan oman bisneksen tulevaisuuden vuoksi ei siis ole järkevää ryhtyä vaatimaan lyhyempiä kuljetusmatkoja ja aitoa lähiruokaa.
Ruokatehtailussa valtaa pitävä velikerho yrittää pelata mielikuvilla, koska faktat ovat sille epämieluisia. Kaukoruokaa väitetään lähiruuaksi, ja ruokaveljien teettämissä mainoksissa on henkilökohtaisesti nimettyjä lehmiä, vapaana kulkevia kanoja ja 50-luvun maalaismaisemia.
Tämän sumutuksen ehkä tragikoomisin tuotos on luomubroileri. Siis luonnonmukaisesti tuotettu, luonnossa esiintymätön, lentokyvytön lintu, joka teurastetaan heti, kun se ei enää mahdu liikkumaan luomubroilerihallinsa lattialla. Ja jos ravintola tekee siitä ruoka-annoksen keskiluokan pullerolle, tämä epälintu jalostuu ruokalistaan kanaksi.
Hyvää ruokahalua, pidetään laput silmillä!
Ylioppilas Puupponen
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)