perjantai 2. joulukuuta 2016

Nollakohun anatomia

MEDIA Suomen media on riehaannuksen tilassa, sillä maassamme on tapahtunut seuraavaa:

1) Yle päätti laatia uutisen, jonka mukaan pääministeri saattoi ohjailla hallituksen Terrafame-päätöksillä bisnesmahdollisuuksia sukulaistensa yritykselle.

2) Yle kysyi kommenttia vihjailun kohteelta, pääministeriltä. Aikaa vastauksen antamiseen oli kuitenkin perjantai-iltapäivän kiireessä vain 1,5 tuntia.

3) Yle julkaisi uutisen kuulematta pääministeriä.

4) Pääministeri suuttui.

Ihan pikku sivuseikkoja, joita ei toki kohukiimassa tarvitse huomioida:

1) Yle ei ole pystynyt esittämään vihjailuilleen mitään todisteita.

2) Ylen toimittaja on julkaissut Sipilän lähettämät viestit. Antikliimaksisesta "paljastuksesta" ilmenee, että Sipilän tekstit ovat lähinnä vihaista asiakaspalautetta, ei painostusta.

Mutta miksipä pysäyttää hyvää kohua ja pilata juttuja tylsillä tarkistuksilla. Tämä on sen suomalaisen median linja, joka yhdessä tuumin kävi kierroksilla vain muutama viikko sitten siitä, että Yhdysvaltojen presidentinvaalit käytiin epätotuuksien voimin.

Entä miksi juuri tietyt tahot nyt kohisevat? Ketkä eniten hyötyvät?

1) SDP, jonka omat rivit ovat sekaisin, ja puolueen sisällä on voimakas valtataistelu, jonka paljastuminen yleisölle on heikentänyt puolueen uskottavuutta.

2) Sanoma-konserni, joka sai Sipilää ja Yleä koskevasta hurskastelusta lohtupuuhaa oman Guggenheim-lobbaushankkeensa epäonnistuttua.

3) Muut Yle-vastaiset mediat, joille on kaupallisesti edullista nakertaa Yleä.

4) Ylen sisällä oleva aktivistiklikki, joka katsoo päätösvallan toimituksessa kuuluvan toimittajille, ei sitä varten tehtäviinsä nimitetyille päälliköille, kuten yleensä normaaleilla työpaikoilla.

Lopuksi tärkein ja oleellisin:

Halpiskohut ovat aina merkki siitä, että jotain oikeasti merkittävää jää kertomatta. Eikö media tosiaankaan löydä maamme vallankäytöstä mitään todellista paljastettavaa?

Sisar H. V.

tiistai 15. marraskuuta 2016

Länsimetron suuri päivä 2

UUTINEN Tänään on jälleen suuri länsimetron juhlapäivä. Länsimetro Oy:n uusi toimitusjohtaja on ensimmäistä päivää työssään, kun entinen toimitusjohtaja Kokkinen sai potkut.

Erotus ja nimitysuutisen myönteinen julkisuusarvo käytettiin saman tien. Sillä vihdoin kerrottiin, mitä suuren kohun aiheuttanut avajaisten peruminen viime elokuulta maksaa – tämän hetken tiedon mukaan. Ilmoitettu lisähinta on 104 miljoonaa. Avajaispäivänä 15.8.2016 kirjoitin, että kohta kaupungeilta tullaan pyytämään lisää sata miljoonaa.

Kokkisen potkuista huolimatta toistaiseksi meno metron kanssa näyttää entisenlaiselta. Viivästystä ja lisäkustannuksia selitetään samoilla valheilla kuin ennenkin. Sillä rakennus- ja esteettömyysmääräykset eivät ole muuttunet länsimetron rakentamispäätöksen jälkeen. Ja kalliolouhinnan korkea hinta on ollut tiedossa jo siitä lähtien kun metrojohto päätti säästellä koekairauksissa.

Sekin oli tiedossa, että keksitty 714 miljoonan budjetti ei tule pitämään. Metrourakkaa ei vaan haluttu kilpailuttaa, koska mikään rakennusliike ei olisi voinut tarjota työtä vaaditulla budjettihinnalla. Ja jos oikea hinta olisi kilpailutuksessa tullut valtuustojen tietoon, touhu olisi jäänyt siihen.

Mutta miksi Kokkinen sai potkut juuri nyt? Eihän poliitikoille voinut olla mikään yllätys, että metron rakentamisen jatkuminen kuukausia tuo joka päivältä lisää maksettavaa. Hyvä syy löytyy ainakin kevään kuntavaaleista, joihin puolueissa valmistaudutaan jo kuumeisesti. Aivan kaikki poliitikot eivät ole olleet kritiikittömästi metron puolesta. Heille ei pidä antaa tilaisuutta kerätä kannatusta sillä, että he ovat olleet koko ajan vastaan ja muut eivät ole välittäneet vaan jakaneet vain lisää rahaa. Kuten tehdään Espoon ja Vantaan valtuustoissa taas kohta, ja vaalipuheita jälleen pidetään.

Aika näyttää, mihin VR:n radanrakennusyhtiön johtajan paikalta pari kuukautta sitten lähtenyt uusi toimitusjohtaja ryhtyy. Loppuuko valehtelu ja tiedon pimittäminen, kuten Saksi HS:n haastattelussa lupaa. Tuoko hän reilusti julkisuuteen ne jo tiedossa olevat virheet ja puutteet, joista vielä ei ole kerrottu? Myöntääkö hän taitamattomuuden ja valehtelun, joka hankkeessa maksaa ja kestää? Vai hankkiiko hän metrolle käyttöönottoluvan pimittämällä härskisti ongelmat valvovilta viranomaisilta, koska viranomaiset eivät tunne metrorakentamista senkään vertaa kuin työmaata pyörittänyt organisaatio ja urakoitsijat.

Sattumalta myös Tampereella on tänään juhlapäivä. Tampereen suuri tunneliprojekti, Rantaväylän tunneli, avattiin liikenteelle. Yhteistä näille kahdelle tunnelille on, että kumpikaan ei pysynyt aikataulussaan. Länsimetro on neljä vuotta myöhässä, Rantatunneli avattiin puoli vuotta ennen kuin piti.

Vientineuvos Valtanen

maanantai 15. elokuuta 2016

Länsimetron suuri päivä

UUTINEN Tänään on suuri länsimetron juhlapäivä. Metron piti olla valmis ja liikenteen alkaa uusilla junilla tunneleihin Espoon metsälähiöiden alle. Pitkin alkuvuotta pyöri mittava media- ja mainoskampanja. Espoossa vaihdettiin pysäkkien kilpiä ja jaettiin infoa uusista liityntäbusseista, joilla ei enää pääse perille Helsinkiin. Juhla huipentui viikko sitten maksajille eli seudun asukkaille jaettuun paikallislehtien paksuun liitteeseen, jossa kehutaan metroa ja mainostetaan asuntoja, jotka ovat jossain nykyisten tai tulevien metroasemien lähiseuduilla.

Metroveljien maailma romahti kesäkuun alussa. Myöhään perjantaina, kun jopa toimittajat ovat lähteneet viettämään viikonloppua, Länsimetro Oy lähetti tiedotteen, joka kertoi, että näyttävästi mainostettu metro ei alakaan toimia elokuussa. Myöhemmin selvisi, että asia oli ollut toimitusjohtaja Kokkisen ja muiden isoveljien tiedossa jo muutaman päivän. Mutta mukavampi on pantata tietoa viikonloppuun, ettei tarvitse ainakaan heti julkisuuteen joutua.

Vastuullisten selittely on ollut surkeaa. Metrojohtajien toimenkuvaan ei kuulu tietää mistään mitään, heidän ei pidä johtaa, eikä heillä ole vastuuta mistään. Kaikki johtajien tehtävät on ulkoistettu. Näköjään myös virheiden tekemistä voi ostaa alihankintana! Kokkisella onkin ollut aikaa kierrellä metron työmailla. Mikä tosin tarkoittaa, että joko hän valehtelee härskisti siitä, ettei tiennyt mitään metronsa keskeneräisyydestä, tai sitten hän ei ymmärrä kerta kaikkiaan yhtään mitään siitä, mitä hänet on pantu johtamaan.

Totuus taitaa olla siellä jossain eli aivan muuta. Kokkinen on ollut alusta asti tietoinen siitä, ettei metro synny luvatulla hinnalla eikä valmistu luvatussa ajassa. Siitähän on jo vuosia ja monta sataa miljoonaa, kun metron piti olla valmis. Mutta miksi turhaan ottaa vaivakseen metroa kuolaavien poliitikkojen kiukkua kertomalla heille, että he ovat uskoneet kaiken, mitä heille metrosta on valehdeltu. Että nyt pitäisi herätä metrounesta todellisuuteen. On helpompi olla kertomatta sitä, mitä ei haluta kuulla. Aika hoitaa sen kertomisen kuitenkin joskus myöhemmin.

Suuresta metrojuhlasta jäi jäljelle vain junien lyhentäminen, lyhyemmät vuorovälit ja lyhennetty liikenne. Puolet junista jää Kamppiin, eli nyt saa vaihtaa myös metrosta metroon. Näin palvelu kehittyy! Edes uusia junia ei tullut liikenteeseen. Tosin parempi niin. Vanhat junat ainakin toimivat, kun ovat toimineet tähänkin asti. Erityisesti ne kaikkein vanhimmat. Eihän uusissa junissa ole mitään uutta, vaan ne ovat täysin 70-lukulaisia kovine muovipenkkeineen.

Ja velikerho tietenkin jatkaa hymistellen. Kaikki on pielessä, mutta mikään ei muutu. Sama porukka jatkaa tekemällä samoja virheitä. Kohta taas poliitikot heristävät muodon vuoksi sormeaan ja antavat veronmaksajien rahaa jälleen lisää sata miljoonaa. Metrokatastrofin jatketta odotellessa, sillä sössiminen jatkuu tulevat vuodet kohti Kivenlahtea.

Vientineuvos Valtanen

keskiviikko 29. kesäkuuta 2016

Kiltti metroherra huolehtii Teidän turvallisuudestanne

TIEDON PIMITTÄMINEN Turvallisuutta käytetään hyväksi milloin minkäkin kyseenalaisen asian ajamiseksi. Turva-argumentilla pyritään saamaan kontakti kansalaisen primitiiviselle alueelle: turvallisuushakuisuuteen, joka on olemassa kaikissa elävissä olennoissa. Turvallisuuskortilla kansalainen voitetaan puolelle, ja kansalainen ei huomaa, mistä oikeasti on kyse.

Nyt Espoossa on toistuvaa tarvetta selittää surullisenkuuluisan Länsimetron viivästystä jotenkin. Siis sen metron, joka maksaa laskutavasta riippuen kaksin-kolminkertaisen hinnan verrattuna lobbauspuheisiin, ja jolla hinnalla saadaan selvästi huonompi metro kuin mitä lobattiin.

Turvallisuus. Mikä ihana tekosyy. Sitä hoetaan nyt joka tiedotteessa, jotta itkuinen kansa saataisiin hytkähtelemään liikutuksen jälkitärähtelyistä - Länsimetron raju viivästyminen onkin meidän parhaaksemme. Hy-hyyyyy!

Ihana metrosetä on tarkoittanut vain hyvää, vaikka onkin kyllä unohtanut kertoa puolen vuoden viivästyksestä ajoissa kenellekään. Sen seurauksena on jouduttu perumaan jo alkaneet markkinointikampanjat, ja etsimään viime hetken paniikissa korvaavia joukkoliikenneratkaisuja.

Mutta tärkeintä on turvallisuus. Niin sanotaan toinen toistaan seuraavissa tiedotteissa.

"Matkustajaliikenteen aloittamista on lykättävä siihen saakka, että käytössä on turvallinen ja toimiva metro. On äärimmäisen valitettavaa, että tästä väistämättä koituu haittaa. Turvallisuus on kuitenkin tärkein", setä kertoi meille 21.6. HKL:n tiedotteessa.

Viikkoa myöhemmin setä halailee meitä jälleen:

"Kaikkien hankkeessa mukana olevien yhteinen tavoite on saada turvallinen ja toimiva metro liikenteelle mahdollisimman nopeasti", setä sanoo 29.6. HSL:n tiedotteessa.

Kuule metroherra.

Sinun hommasi oli saada aikaiseksi se turvallinen ja toimiva metro 15.8.2016 mennessä. Sinun johtamasi projekti on kuitenkin kuukausitolkulla myöhässä. Se ei johdu millään tavalla turvallisuudesta, vaan siitä, että te siellä metrokonttorissa olette suunnitelleet projektinne väärin. Turvallisuus kuuluu hintaan, eikä ole mikään extra, jota metroherra ei mitenkään voinut laittaa projektinsa to do -listaan.

Halpamaista.

Sisar H. V.

maanantai 6. kesäkuuta 2016

Junaveli lähtee

UUTINEN VR:n toimitusjohtajalla Mikael Arolla lakkasi olemasta kivaa viime kesänä, kun uusi liikenneministeri ei niellytkään enää Aron ajatuksia. Aron pinna kesti kuitenkin niin kauan, että pääsi kuittaamaan ensin lähes neljännesmiljoonan bonukset yli puolen miljoonan palkan päälle.

Kauppalehti kertoo kauniisti irtisanoutumistiedotteen peitellyn totuuden, vaikka totuus on jotakuinkin päinvastainen. Junaveli Arolla näyttääkin olevan Kauppalehdessä ystäviä, jotka joko eivät tiedä ollenkaan mistä on kysymys tai tietävät hyvin, ja siksi veljen suojelemiseksi pitää yrittää syyttää valtiota, jonka rahaa Aro on aikansa kupannut.

Toisin kuin Aro itse selittää, Aron aikana VR:ssä ei ole mikään muuttunut, vaikka muutospaineita olisi ollut. Aron olisi pitänyt tehdä vanhasta monopolista nykyaikainen kilpailukykyinen liikeyritys, kuten Aro itse sanoo Hesarissa. Mutta miehelle, joka ei ymmärrä junaliikenteestä, on ollut helpompi pitää kiinni monopolista kaikin keinoin ja lypsää sillä varjolla sekä veronmaksajien että asiakkaiden rahaa.

Valtion strateginen tavoite VR:n kanssa on ollut junaliikenteen kehittäminen. Aro on supistanut junaliikennettä, romuttanut kalustoa ja irtisanonut henkilöstöä. Yleensä monopolit tekevät voittoa, mutta sitäkään Aro ei ole saanut aikaiseksi. Aron kaudella VR:n liiketoiminta on tuottanut 190 miljoonaa euroa tappiota.

Toinen valtionyhtiö, Finavia, on ollut otsikoissa, kun Hyvät Veljet ovat yrittäneet savustaa jämäkkää liikenneministeriä Finaviassa tapahtuneen finanssikeinottelun tappioiden vuoksi. Junaveljen johtama VR on saanut olla rauhassa, vaikka Aro on pelannut siellä paljon suurempaa keinottelua veronmaksajien rahoilla.

VR omistaa arvopapereita liki 300 miljoonalla. Arvopapereiden tuotot tai tappiot eivät selviä julkisista tilinpäätöksistä, koska osakekauppa on sekoitettu samaan kiinteistökeinottelun kanssa. Aro onkin kerännyt bonuksensa sillä, että arvopaperi- ja kiinteistökeinottelu on tuottanut 525 miljoonaa, millä peitellään mukavasti rautatieyhtiön tappiollisuus. Ehkä Arokin olisi voinut jatkaa helppoa elämää VR:ssä, jos liikenneministeriksi Bernerin tilalle olisi edes Finavian avulla saatu perinteiseen tapaan kiltti poliitikko, joka vastaa kaikkiin kysymyksiin VR:stä saadun tiedon perusteella.

Aro sanoo lähtevänsä, koska on tehnyt ison muutoksen, jota tuli tekemään. Viime kuukausina VR:ssä on todellakin tapahtunut muutoksia. Ministeri pysäytti rautatiekaluston massiiviset romutukset. Valtio on ensi kerran vuosikausiin nostanut yhtiöstä osinkoa Aron vastustuksesta huolimatta. Stockmannilta tullut kuluttajamarkkinoita ymmärtävä matkustajaliikennejohtaja Maisa Romanainen on saanut läpi lippu-uudistuksen, jolla vastataan oikeasti muiden liikennemuotojen kilpailuun.

Todellisuudessa Aro joutuu lähtemään, koska Anne Berner tuli liikenneministerinä tekemään sen ison muutoksen, jonka tekemistä jarrumies Aro on valtion junassa vastustanut kaikin keinoin. Aron aikana on massiivisesti ja konkreettisesti tuhottu junaliikenteen edellytyksiä Suomessa. Niinpä parasta, mitä Aro VR:llä on tehnyt, on lähteminen. Bernerin on nyt helpompi viedä loppuun rautatiesektorin uudistaminen nykyaikaan.

Vientineuvos Valtanen

perjantai 20. toukokuuta 2016

Nokian lopullinen rappio


UUTINEN Nokia on paistatellut pitkin kevättä julkisuudessa Alcatel-kaupan kanssa. Parin viimeisen päivän ajan yhtiö on saanut ilmaista mediajulkisuutta kerrottuaan palaavansa kännykkämarkkinoille. Tai tarkemmin niin, että kun Nokia nyt toisen ja lopullisen kerran raiskaa kännykkäbrändinsä, toimittajat kertovat asiasta markkinoille paluuna.

Nokian johdon näkökulmasta on tietenkin selvä, että kännykkäbrändi kannatti panna lihoiksi heti kun sopimus sen salli. Kun siitä saa vielä jotain. Onhan se tavallaan ainutlaatuinen tilaisuus jollekin elektroniikkatehtaalle saada bulkkikamaansa kaupaksi vähän paremmin kuin kymmenet kilpailijat, joiden brändi on No-Name. Foxconnilla on ehkä tunnesyistä paineita kohentaa omaa profiiliaan, joka on tunnettu alipalkattajua puoliorjia työllistävänä epäeettisten ja ylihintaisten iPhone-kännyköiden valmistajana.

On vain surkeata seurata, miten ne, joiden pitäisi busineksesta ja brändeistä jotain ymmärtää, eivät näytä ymmärtävän mitään. Foxconn ei siitä parane, että se liimaa yhdellä tuotantolinjalla pulikoihin Nokia-tarraa. Ei sillä pitkään asiakkaita hämätä, jos saman asian voi ostaa jollain toisella nimellä ja ilman lisähintaa siitä, että nimitarrasta pitää maksaa jollekin verkkofirmalle, jolla on konttori jossain kylmässä maassa ja siellä on intialainen pomo.

Kännykkä on liian monimutkainen ja vaativa tuote, jotta sen brändi eläisi jopa sata vuotta tekemättä mitään. Älypuhelin ei ole kuin Coca-Cola, jonka arvo on siinä, että se pysyy muuttumattomana 130 vuotta. Toisin kuin hyvän ja yksinkertaisen juoman kanssa, älypuhelimen ominaisuus on kehittyminen. Nokian brändin sisältö oli asiakkaiden tietoisuus siitä, että kun heillä oli Nokian puhelin, heillä oli maailman paras puhelin. Ja kun he ostavat seuraavan Nokian, sekin on jälleen maailman paras.

Nokian puhelinbrändillä ei ole enää sisältöä. Ainoa, mitä Foxconn voi omalla osaamisellaan Nokian brändille tehdä, on brändin lopullinen rappio ja lahtaaminen. Foxconn osaa tehdä halvalla muiden suunnittelemia tuotteita ja niiden kopioita. Tuotannon suunnittelu on eri asia kuin tuotteen suunnittelu.

Niinsanottu analyytikko selitti mediassa, että älypuhelinmarkkinoilla ei ole oikein tulevaisuutta. Samalla tavalla seliteltiin Nokian ja Microsoftin johdon mokia myös. Siis vika ei ollut johtajissa, vaan asiakkaissa. Täyttä roskaa.

Apple tuli hetkeksi tiennäyttäjäksi, kun sillä sattui olemaan digitaalinen levysoitin, johon oli helppo tehdä ja asentaa puhelinohjelma. Google älysi, että lasilevyltä sormen kosketusta lukeva laite on sitä, mitä softaa laitteeseen on ladattu. Google jätti likaisen työn, siis työvoiman ja luonnonvarojen riistämisen, muille, eikä tehnyt kuin Androidin, sormin tökittävän käyttöjärjestelmän, jota muut myivät Googlen puolesta. Samsung keskittyi töpeksineen Nokian jättämään aukkoon ja täytti sen laiteteknologian edelläkävijänä.

Mitä tekivät samaan aikaan Nokia ja Microsoft? Nokia peitteli johtonsa mokia, Microsoft kuvitteli Nokian brändin pelastavan heidät paneutumasta asialliseen tuotekehitykseen puhelinohjelmien kanssa. Siis Nokian johto kuvitteli, että virheet lakkaavat olemasta, jos niitä ei myönnä. Microsoftin johto haaveili maailmasta, jossa ruuvimeisselin ostajalle voi myydä vasaroita, jos vain väittää vasaraa ruuvimeisseliksi.

Taitaa tämä jäädä viimeiseksi vuodatuksekseni tässä asiassa. Turhaan odotin, että Nokian käynnykkäbrändi olisi päätynyt sellaiselle jatkajalle, joka on oikeasti kiinnostunut siitä, mitä Nokia oli puhelinbrändinä ennen Kallasvuota ja Elopia.

Olisi ollut isänmaallista antaa brändi vaikka Jollalle tai come-backia tekevälle start-up -porukalle entisiä kunnollisia nokialaisia. Tämä, mitä nyt tehtiin, on aivan samaa kuin Panama-kuviot. Se, minkä olisi voinut panna tuottamaan hyvää niille ihmisille, jotka brändin arvon aikanaan loivat, huorataan helposta rahasta mahdollisimman kauas niille, joille Nokia on oikeasti helmiä sioille. Mutta eihän Nokian puhelinbrändin omistaja olekaan suomalainen.

Piensijoittaja Virtanen

lauantai 19. maaliskuuta 2016

Velimedia vaikenee kansan kustannuksella

UUTINEN Helsingin kaupunginhallitukselle kerrottiin maanantaina 7.3. länsimetron kustannusten nousseen muutamassa kuukaudessa 80 miljoonaa euroa, josta Helsingin maksettavaksi tulee 20 miljoonaa. 80 miljoonaa on toki pikkusumma koko hankkeen miljardin hinnasta. Mutta oikeasti se on paljon rahaa. Se on esimerkiksi noin viidesosa siitä, mitä valtiolla on käytettävissään vuosittain koko maan liikenneverkon kanssa.

Kaupunkilaisille, jotka nämäkin kymmenet miljoonat maksavat, ei asiasta kummemmin kerrottu. Vain etuoikeutetut suomenruotsalaiset saivat asiasta tietää omasta lehdestään, HBL:stä. Höblän ansioitunut toimittaja, suomenkielellä myös kirjoittava Tommy Pohjola kertoo asiasta suomeksi blogissaan. Suomenkielellä asia on Kauppalehden jutussa, joka ei tavoita tavallista rahvasta.

Innokas metrolehti Hesari ei pidä metron kustannusnousua uutisen arvoisena juttuna. Se näkyi siitä, ettei asiasta mainittu mitään, vaikka bussikuskien tervehtimisestä riitti puhumista samalla viikolla kahteenkin lehteen. Eikä asiaa mainittu edes Espoon veronkorotuksista kertovassajutussa, vaikka korotusten syyksi metro muuten sentään myönnettiin. Toimittaja Marja Salomaa totesi Facebookissakin, ettei ole uutisaihe.

Eihän tietenkään metron kustannusnousu olekaan mikään uutinen. Vuodesta 2006, jolloin Espoon valtuusto siunasi hurmoksessa metronsa, hinta on noussut keskimäärin 64 miljoonaa joka vuosi – virallisesti ilmoitettujen lukujen perusteella. Kun mukaan lasketaan yksi ylimääräinen asema ja metron budjetin ulkopuolella tehdyt metroon liittyvät katutyöt, päästään kymmeniä miljoonia suurempiin lukuihin.

Rikostutkijat ovat sitä mieltä, että ei ole sattumaa. Sattumalta kuitenkin Hesarin sunnuntainumeron etusivuna 13.3. oli kokosivun metromainos. Tällä kerralla mainoksen oli tilannut HSL, joka käyttää veronmaksajien rahoja, joita se kulutti nyt Hesarin etusivuun noin 50.000 euroa. Sunnuntain etusivuja ei varata edellisenä päivänä, joten mainoskauppa on ollut tiedossa jo maanantaina, kun Hesarissa on päätetty, ettei metron hinnannoususta kerrota. Sattumalta. Höblässäkin oli samanlainen mainos, mutta se ei estänyt lehteä kertomasta mainoksen nurjasta puolesta.

Vientineuvos Valtanen

sunnuntai 21. helmikuuta 2016

Kansanvaltaa vai harvainvaltaa

VALTA Kuten vuosi sitten, kuuntelin tämänkin vuoden alussa presidentin uuden vuoden puheen. Sen ydinsisältö oli valitettavasti sama kuin vuosi sitten. Maan tavan elää velaksi pitäisi loppua. Sillä vaikka viime vuonna tapahtui paljon ja odottamatonta, halu elää velaksi ei ole vielä muuttunut miksikään. Siitä käytetään vain toista nimeä kuin vuosi sitten. Nyt velaksi eläminen on saavutettu etu.

Viime vuonna presidentti vaati pohtimaan, mistä kukin voi luopua. Viime kesän yleislakkopäivä osoitti, että ei mistään. Myös puolueiden kannatuskehitys osoitti jo vuoden lopussa, että saavutetuista eduista pidetään kiinni. Se työväenpuolue, joka lupaa, ettei mistään tarvitse luopua, lisää kannatustaan, kun hallituksessa olevan työväenpuolueen kannatus hiipuu samassa tahdissa kuin toisen nousee.

Presidentti nosti puheeseensa vuoden 2007 eduskuntavaalien puheenaiheen, ”jakovaran”. Sen mukaan Suomella piti mennä 2007 alkavana vaalikautena niin hyvin, että ainoa ongelma olisi, mihin käytetään ylimääräinen 5 miljardia euroa. Suurimmilla puolueilla oli toki erimielisyyksiä siitä, miten 5 miljardia käytetään, mutta yhtä mieltä oltiin siitä, että jaettavaa on.

Vuonna 2007 jakovarahallituksen muodostivat Keskusta ja Kokoomus. Hallitus ja työmarkkinajärjestöt jakoivat jakovaran, mutta vuoden päästä Suomen talous kääntyi alamäkeen. Jakovarahallitus rahoitti jakovaran lainalla ja maalla meni huonosti. Seuraavissa vaaleissa valta vaihtui, mutta politiikka ei. Kokoomuksen ja SDP:n hallitus jatkoi jakamista ja velanottoa.

Viime vaaleissa vaihtui valta, politiikka sekä todellinen valta. Suomen hallitusta ei johdetakaan enää velikerhon saunanlauteilta. Tämä paljastuu siitä, että Hyvät Veljet eivät suostu hallituksen päätöksiin, kun hallitus ei päätä, mitä Hyvät Veljet tahtovat.

Saavutetuista eduista on näkyvimmin pitänyt kiinni ay-liike. Se on lanseerannut menestyksellä sanan ”pakkolait”. Onhan ay-liikkeelle perinteisesti ollut vastentahtoista, että lakeja on pakko noudattaa. Työnantajapuoli on näennäisesti kannattanut saavutetuista eduista luopumista, koska yritysten voitonjako ei ole saavutettu etu, vain palkat ja lomat ovat saavutettuja etuja.

Yhdessä nämä työmarkkinajärjestöt ovat kuitenkin nauttineet vallasta, joka perustuslakimme mukaan kuuluu kansalle ja eduskunnalle. Kabinettiensa hämyssä nämä Hyvät Veljet ovat päättäneet, paljonko kansalaiset saavat palkkaa, paljonko ne maksavat veroja, milloin ne pääsevät lomalle ja eläkkeelle eli miten leveästi velieliitti voi elää kansalaisten kustannuksella.

Presidentin puheesta on pian kaksi kuukautta. Hallitus antoi työmarkkinaveljille lainsäädäntöprosessin verran aikaa valita itse, mistä luopua. Veljet saavat siis pitää valtansa, jos ottavat myös vastuuta. Jos eivät, työmarkkinajärjestöt joutuvat noudattamaan lakia, kun hallitus ottaa vallan sinne, minne se kuuluu. Ja päättää, mistä luovutaan.

Nokittelemassa ovat kansanvalta ja harvainvalta.

Veli Hopea

torstai 18. helmikuuta 2016

Automaattimetron mainoslehti

MAINOS Tiistaiaamuna postiluukusta tipahti jälleen automaattimetron mainoslehti, vaikka hankkeen piti olla haudattu jo vuosi sitten.

Metroveljien Hesari oli otsikoinut mainoksen jutuksi Helsingin ja Siemensin oikeudenkäynnin alkamisesta. Täysin tahallisesti Hesari kertoi vain Siemensin näkemyksen ja moittimisen Helsingin asiantuntemattomuudesta asiakkaana. Vastapuolelta ei oltu viitsitty kysyä ikäviä kommentteja myyjän väitteisiin. Vaikka jutussa kirjoitettiin, että ongelmat ja riitely sekä lopulta kaupan peruminen johtui siitä, että joku, tietenkin nimeltä mainitsematon, vain vastusti koko automaattimetroa.

Sankareiksi sanotut on kerrottu nimeltä. Ne ovat sotkun vuoksi potkut saanut HKL:n toimari Lahdenranta ja hänen esimiehensä, apulaiskaupunginjohtaja Sauri. Sankarin arvoinen teko oli venyttää väistämättä edessä ollutta katastrofia 1,5 vuotta ja kerätä lisää vahinkoa riideltäväksi kymmeniä miljoonia tai yli sata miljoonaa euroa.

Paras osa mainoksesta on otsikolla Automaattimetron kymmenen vuotta. Jo otsikko kertoo, ettei vain toisen osapuolen näkemys ole totuus, mihin oikean sanomalehden tulee pyrkiä. Siemens lupasi vuonna 2008 toimittaa automaattimetron kolmessa vuodessa, ei kymmenessä. HKL perui kolme vuotta myöhässä olleen kaupan. Mainosjutun tekstin mukaan automaattijunien toimitus oli juuri saatu hienosti käyntiin, joten peruminen kolme vuotta myöhässä oli mainoksen mukaan aivan aiheetonta.

Jos Hesari olisi oikea sanomalehti, se noudattaisi journalistisia periaatteita ja kertoisi kaikkien osapuolien näkemyksen. Se kertoisi myös siitä, miksi Siemensillä on aihetta esittää niinkin kova väite, kuin että HKL:llä ei ole osaamista. Sekä siitä, miksi Siemens kertoo hankkeella olleen useita vastustajia mutta vain pari ”sankaria” puolustajina. On Siemens näissä väitteissään sitten oikeassa tai ei, niin jokin syy on siihen, että väitteet esitetään. Kunnon toimittaja kaivaa esille vielä sen, miksi automaattimetrolla on monta vastustajaa ja vain pari innokasta puolustajaa.

Metroveljien lehti ei pyri totuuteen, vaan valehtelee tarkoituksella. Sillä metroveljille automaattimetro ei ole kuollut, se on vain siirtynyt. Metrosankareiden touhuhan jatkui pitkin vuotta sen jälkeen, kun HKL:n virkamiesten ylin pomo, HKL:n johtokunta oli automaatin jo haudannut. Vastoin purkupäätöstä ja virkavelvollisuuttaan metroveljet teettivät konsulttiselvityksiä siitä, miten automaattimetro voitaisiin kuitenkin toteuttaa, vaikka juuri oli päätetty, ettei siihen rahaa tuhlata.

Onneksi edes konsultit eivät uskaltaneet valehdella niin monta sataa miljoonaa, että olisivat väittäneet mitään mahdollisuutta yhtään halvemmaksi sitä, mikä kohtuuttomien kustannusten ja viivytysten vuoksi juuri oli peruttu.

Vientineuvos Valtanen

perjantai 4. joulukuuta 2015

McDonald's syö juuri Sinun pöydästäsi

KANSA MAKSAA Jälleen on paljastunut uusi jättimäinen verosuunnittelutapaus. Siinä ovat tällä kertaa osallisina lähes kaikki länsimaiden kansalaiset.

Sillä jokainen, joka on joskus käynyt nauttimassa McDonald'sissa hampurilaisen, on antanut rahallista tukea veronkiertäjälle. Uutisen mukaan EU tutkii parhaillaan kyseisen jättikonsernin verokohtelua EU:n jäsenmaa Luxemburgissa. Verosuunnittelun ja Luxemburgin valtion avulla McDonald's ei ole maksanut veroja franchising-toiminnastaan kuuteen (6) vuoteen. Aikaisemmin vastaava kuvio paljastettiin kahvilaketju Starbucksissa.

Verosuunnittelu, jota kutsutaan verosuunnitteluksi vain siksi, että se on "laillista", on veronkiertoa, joka jatkuvasti laajentuessaan uhkaa sekä yhteiskuntia että yhteiskuntarauhaa. Suuret ja vahvat suurenevat ja vahvistuvat, pienemmät ja heikommat kärsivät. Verojen pakoilu alkaa olla taloudessa yhtä vakava ilmiö kuin ilmastonmuutos on maapallolle.

Laillinen verosuunnittelu ei ole yhteiskunnan kannalta yhtään vähemmän haitallista kuin laiton veronkierto. Lopputulos on molemmissa sama: joku jättää verot maksamatta, ja yhteiskunta alkaa haurastua.

Haurastuminen ei näytä olevan sattumaa. Suomella on parhaillaan ehkä historian verosuunnittelumyönteisin hallitus, jolta on turha odottaa mitään toimenpiteitä tässä asiassa. Useat hallituksen ministerit ovat itse rakennelleet verosuunnitteluhimmeleitä, joiden tarkoitus on ollut viedä rahaa turvaan suomalaisen yhteiskunnan verotukselta. Samaan aikaan kaikkialla maailmassa lobataan vauraiden yhteiskuntien verotuksen alentamisen puolesta.

Verosuunnittelu on myös monen kansalaisen mielestä ihan ok. Menestyneitä talousikoneita matkien pienet ihmiset kantavat protestivirne naamallaan vähäveroista viinaa Virosta ja mellastavat, kuinka kaikki mahdollinen muutenkin tilataan ulkomailta, ettei tarvitse rahoittaa tätä kotimaista verohelvettiä.

Verohelvetti on suurten ja vahvojen keksimä muotitermi, jolla lietsotaan massoja vihaamaan verotusta ja yhteiskuntien sääntelyä. Verohelvetin vastakohtaan, veroparatiisiin massoilla ei kuitenkaan ole koskaan mitään asiaa. Eivät Tallinnan-laivalla suurta yhteiskunnallista sankaria esittävät viinanrahtaajat ole tervetulleita Luxemburgin tai sitäkin pienempien pöytälaatikkoyhteiskuntien kansalaisiksi nautiskelemaan oikeasti rikkaiden vaurauksista.

Verosuunnittelu eli veronkierto on syömistä meidän veroja vielä maksavien pöydästä. Koska yhteiskunnat toimiakseen tarvitsevat tietyn määrän verotuloja, meidän verotustamme on kiristettävä sitä mukaa, kun itsekkäät verosuunnittelijat poistuvat järjestelmästä. Tämän laskun maksavat loppujen lopuksi myös Tallinnan laivan vinistelijät sekä rahassa että heikentyvinä julkisina palveluina. Äärimmillään lopputuloksena on yhteiskunnallisen vakauden menetys ja turvallisuuden romahtaminen.

Tutkinnan alla olevalla McDonald'silla on parhaillaan Suomessa suloinen joulukampanja, jossa mainostetaan ketjun jalomielisesti perustamaa Ronald McDonald -taloa. Talo on tarkoitettu pitkäaikaissairaiden lasten perheiden majapaikaksi sairaalan lähellä. Taustalla on amerikkalainen lahjoitusyhteiskunnan malli, jossa ensin lobataan itselle mahdollisimman edullinen verotus, ja sitten hoivataan omaatuntoa ja kiillotetaan kilpeä tekemällä näyttäviä lahjoituksia sopivan sympaattisille kohteille.

Hyväntekijän esittäminen lasten sairaanhoidon ympärillä on mautonta taholta, joka luistaa verotuksesta, eli myös julkisen terveydenhoidon rahoituksesta. Lasten terveydenhoito olisi parempaa, jos kaikki maksaisivat veronsa, eikä esimerkiksi tarvitsisi vuosikausia kerätä lahjoitusvaroja uuteen sairaalaan.

Varmaankin sattumaa, että pienessä Suomessa McDonald'sin pieni kilpailija tekee parhaillaan konkurssia. Ehkä Snacky oli tyhmä ja maksoi veroja?

Ylioppilas Puupponen

keskiviikko 2. joulukuuta 2015

Mediaveli hurskastelee


UUTINEN Hesari julkaisi 27.11. suuren uutisen: valtiovarainministeri Stubb valehtelee. Hesarissa oli tehty tutkivaa journalismia ja hankittu luettavaksi hallintarekisterilain ehdotuksesta saadut 42 lausuntoa. Ja näistä oli laskettu prosenttilukuja , jotka osoittivat, että ministeri Stubb oli eduskunnalle 24.11. esittämässään vastauksessa valehdellut siitä, olivatko lausunnot lakiesityksen kannalta myönteisiä vai kielteisiä.

Stubb oli yksinkertaisesti typerä esittäessään lukuarvon asiasta, josta ei ilmeisesti tiennyt yhtään mitään. Voisi kuvitella, että Stubbin kokemuksella noin alkeellista poliitikon virhettä ei tehdä. Mutta ehkä Stubb on tottunut puhumaan näin kevyin perustein.

Asiassa ei kuitenkaan ole uutinen se, että ministeri valehtelee, vaan se, että Hesari tekee asiasta uutisen. Ja näkee jopa vaivaa lukeakseen asiakirjoja itse. Ministereiden ja kansanedustajien taikka virkamiesten valehtelu kun ei ole aikaisemmin ollut Hesarille uutisoinnin saati tutkivan journalismin arvoinen asia. Esimerkiksi viime hallituskaudella Stubb, Rinne ja Espoon Louko valehtelivat yhdessä tunnelirakentamisen autuutta. Ja vaikka Louko myönsi julkisesti valehdelleensa, Hesari ei edes maininnut asiasta.

Kiinnostavaa tässä valehtelu-uutisessa on, miksi velimedia poikkeaa perinteestään vaieta valehtelusta ja toistaa Hyville Veljille mieluisia valheita itse. Vastaus löytyi toimittaja Teittisen kolumnista 30.11. Hesaria kiusaa nykyisen hallituksen uusi poliittinen kulttuuri.

Teittisen kolumni on säälittävää luettavaa. Teittinen kirjoittaa, miten Hyvien Veljien ohjastamat hallitukset ovat toimineet ennen nykyistä hallitusta, mutta väittää, että se on uutta ja nykyinen hallitus toimii kuten hyvävelihallitukset. Tämä on vanha epätoivoisen propagandan keino, joka huipentuu siinä,  mitä tarkoittaa sisällölleen täysin päinvastainen nimitys ”kansandemokratia”.

Vientineuvos Valtanen

perjantai 2. lokakuuta 2015

Junaveljet sopeuttavat

LOBBAUS Suomen kansalaisten omistama monopolijunayhtiö VR ilmoitti elokuun lopussa, että se aikoo antaa potkut 570 työntekijälleen, lopettaa kymmeniä junavuoroja ja alentaa vielä lippujensa hintoja. Hyvät veljet junamiesten ammattiyhdistyksistä ilmoittivat, että ei voi mitään. Siis ei vastusteta, ei lakkoilla, vaan otetaan mitä ei anneta.

Junayhtiön kiltinnäköinen toimitusjohtaja Aro valitti julkisuudessa, miten syypää tähän kaikkeen on punaisia busseja ajava bussiyhtiö. Se on tullut ja vienyt halvoilla hinnoillaan junista matkustajat. Ja mikä pahinta, punaisen bussiyhtiön takana on ulkomainen miljardööri, jolla on enemmän rahaa kuin VR:n omassa muhkeassa kassassa.

Että ei voi mitään. VR-parka on uhri. Vaikka se on ollut niin kiltti, että kansanedustajat ja ministerit ovat luvanneet, että VR:n ei tarvitse kilpailla kenenkään kanssa. Ja VR on itse huolellisesti sopimussakkojen voimalla romuttanut vetureita ja vaunuja minkä kerkeää, ettei niitä vaan joudu kenenkään käsiin, joka edes vuoden 2024 jälkeen voisi kilpailla VR:n kanssa. Niin kumminkin, vaikka kuinka on kilpailua estetty miten vain on osattu, niin kumminkin tulivat punaiset bussit!

Ja tämä punaisten bussien kilpailu tietenkin vielä tuli aivan yllättäen. VR:n entinen johtaja kertoi kollegoilleen tällaisesta uhasta vasta vuonna 2009, siis vain kuusi vuotta sitten, ja vain kolme vuotta aikaisemmin kuin punaisten bussien yhtiö aloitti. Johtajanaan tämä samainen entinen VR:n johtaja. Eihän sitä mitenkään ole ehtinyt varautua tällaiseen kamalaan punaisten bussien kilpailuun. Vaikka silloin samana vuonna kilpailuun varautumisen verukkeella VR:n johtaja Aro allekirjoitti yksinoikeussopimuksen.

Mutta ahneelle näyttää tulevan paskainen loppu. Tällä kerralla iltalypsy ei onnistunut kuten edellisten hallitusten liikenneministereiden kanssa. Päinvastoin, liikenneministerille tuli mitta täyteen. Vaikka hallitusta johtaa entisen Maalaisliiton puheenjohtaja. Sekä pääministeri että liikenneministeri taitavat ymmärtää yritystoiminnan paremmin kuin junajohtaja isoveli Aro.

Vasemmiston junaveljille tilanne onkin tukala. Rinnakkaisratamies Rajamäki ja SDP:n Demokraatti-lehti yrittävät vanhoilla valheilla. Junaveljien harmiksi liikenneministeri osasi tällä kerralla oikaista saman tien, että ostojunien kilpailutus ja yksityistäminen eivät ole samat asiat. Solidaarisuudelle onkin kysyntää hyvinvoivan palkkatyöväestön piirissä, kun varapuheenjohtaja erehtyy jopa ehdottamaan autoveron korotusta VR:n monopolin tukemiseksi.

Junaveli Aro saakin tällä kerralla sopeuttaa itseään vallitsevaan tilanteeseen. Kun liikenneministeri ilmoitti monopolin päättyvän, Arokin kääntyi heti kannattamaan kilpailua. Kermaa kuoriva pieni veturimiesten ammattiliitto haraa vielä vastaan. Nähdäänkö kohta lakko sen puolesta, että junat ja työpaikat varmasti vähenevät?

Vientineuvos Valtanen

lauantai 26. syyskuuta 2015

Läpimätä Espoo

UUTINEN Kesäkuun alussa paljastui, että Espoon kaupunki maksaa tietokoneyhtiö Fujitsulle leasingmaksuja 9600 tietokoneesta, joita ei ole. Kyse ei ole ihan pikkujutusta, kun Espoon kaupungilla on käytössään noin 25 000 tietokonetta. Arveltiin, että vanhoja koneita ei ole kirjattu palautetuiksi.

Nyt entinen espoolaispoliitikko ja tietokonemies Jyrki Kasvi sanoo, ettei kadonneita koneita ole koskaan ollutkaan. Se tarkoittaa sitä, että joku Espoon kaupungilla on hyväksynyt, että Fujitsulle maksetaan Espoolta rahaa tyhjästä. Onko tämä vain vahinko?

Fujitsu on iso firma ja Espoo sen iso asiakas. Mutta ei ainoa. Helsingin kaupungin tietokoneet ovat myös Fujitsulta. Isot firmat ja isot kaupungit toimivat tietenkin kunnolla, joten tällainen ei ole mahdollista. Kyse on varmaankin väärinkäsityksestä kuten siinä, että Jyrki Kasvin oma tietokone oli rikki mentyään unohtunut hyllyyn, koska Kasvi ei tiennyt, mitä Espoon vuokraamalle rikkinäiselle koneelle pitää tehdä. Kasvi sai uuden koneen ja leasingmaksu rikkinäisestä koneesta jatkui.

Ei ole mahdollista, että 9600 tietokonetta ja niiden leasingmaksua on vahinko. Kuten ei ole vahinko, että Espoon virkamies rakentaa mökin Espoon omistamaan saareen ja ottaa veneeseensä bensaa Espoon kaupungin bensamittarista. Eikä ole vahinko, että Espoo myy kilpailuttamatta kalliomaata louhittavaksi puolella hinnalla ja sallii louhia kalliota tuplasti enemmän kuin kaupan mukaan on lupa. Eikä ole vahinko, että Espoo ostaa rakennuskelvotonta maata perikunnalta Suurpellosta, tekee maalle asemakaavan myös perikunnalle jääneelle alueelle, ja kun kukaan ei rakenna rakennuskelvottomalle maalle, Espoo ostaa perikunnalta sille jääneen maan itse asettamansa rakennusoikeuden mukaisella huippuhinnalla.

Sekään ei ole vahinko, että Espoon toimialajohtaja tuomitaan lahjusrikoksista. Eikä tämä johtaja valehtele vahingossa Espoon valtuustolle monen miljardin euron hyödyistä Espoon kaupungille, jotta saa valtuuston päättämään miljardin euron metrourakasta lahjuksia antaville kavereilleen. Eikä Espoon kaupunginhallitus päätä vahingossa vastoin lakia maksaa tuomitun johtajan oikeudenkäyntikuluja vielä johtajan kuoleman jälkeenkin.

Espoossa toimitaan näin tarkoituksella ja tahallaan. Espoossa tätä nimitetään kaupungin eduksi. Se oli peruste sille, että lahjusrikollinen tuomion saatuaan sai jatkaa virassaan. Edes moitteita ei tullut, vaan kiitokset. Kaikilla puolueilla ja virkamiehillä on syy kiitellä, koska ne kaikki hyötyvät tällaisesta hallinnosta, kukin omalla tavallaan. Espoon veronmaksajilla on varaa maksaa.

Espoo on läpimätä, se ei ole vahinko.

Vientineuvos Valtanen

keskiviikko 26. elokuuta 2015

Velimedia sopeutuu

KANSA MAKSAA Hesari aikoo antaa potkut 200:lle työntekijälleen. Kovin kauan ei ole siitä, kun Hesari karsi väkeä edellisen kerran.

Kansallinen instituutio on menettänyt merkityksensä. Sata vuotta sitten Hesarin edeltäjä edusti kansallista identiteettiä ja rehellisen journalismin taistelua Suomen hyvinvoinnin puolesta. Nyt firman johtajaksi nimetty tuntematon kasvo selittää TV-uutisissa miten huonosti lehdellä menee, kun mainostuloja ei ole tarpeeksi.

Sata vuotta sitten lehti möi uutisia ja tavoitteli lukijoiden hyvinvointia, nyt Hesari myy mainoksia ja tavoittelee omistajiensa lihottamista. Sata vuotta sitten lehti menestyi, kun se tarjosi muuta kuin mitä kaikki tarjoavat. Nyt Hesari muokkaa yleistä mielipidettä velikerhon äänitorvena tyhmempänä kuin monet entiset lukijansa, jotka ymmärtävät paremmin samaa mediavirtaa, josta Hesarin toimittajat poimivat mieleisiään murusia seuraavan aamun lehteen.

Jotenkin kuvaavaa on, että viime vuosien parhaiden uutisten tekijöinä ovat usein olleet kesätoimittajat tai muut harjoittelijat. Heiltä on lipsahtanut välillä oikeata journalismia, kun velikerhon sensori ei ole ollut paikalla, eikä sopivan journalismin perehdytys ole ollut vielä valmis.

Haastatellun johtajan viesti kertoi valitettavasti kaiken. Hesari on riippuvainen ilmoittajistaan, siis rakennusliikkeistä, parista johtavasta kauppaketjusta ja autokauppiaista. Tällä velikerholla on yhteinen intressi kahmia kansalaisten rahat. Niillä rahoilla pitää rakentaa metroa, teitä ja automarketteja sekä betonikuutiolämpäreitä keskelle metsiä. Kaikkea mahdollisimman kalliilla, koska siitä kertyy eniten voittoja.

Sata vuotta sitten Hesari menestyi idealismilla. Velikerhon vallan välineenä se ei näy menestyvän. Tuskin sanomalehden aika on ohi. Mutta valehtelulla on nykyään kovia kilpailijoita, siksi mainosten ja mainostajien rinnakkaistodellisuus ei käy kaupaksi.

Vaha kunnon itsenäinen Hesari kuoli jo 1900-luvun puolella. Siksi tuskin tulee surijoita tyhjenevän lasikuution juurelle, ja Ludviginkadun henki saanee levätä rauhassa siellä, missä sitten lepääkin.

Vientineuvos Valtanen

torstai 25. kesäkuuta 2015

Velikerho hävisi vaalit

UUTINEN Eduskuntavaalien vaalirahoitustiedot on nyt julkaistu. Sekä eduskunnan että hallituksen kokoonpanon ja rahoitusilmoitusten perusteella voi todeta, että Velikerho hävisi vaalit. Eniten ääniä saaneet puolueet eivät olleet ne, joilla oli eniten rahaa mainostamiseen.

Kun Velikerho ei voittanut, Velikerhon lobbareilla ei ollut myöskään asiaa hallitusohjelmaa kirjoittamaan. Hallitusneuvotteluihin ei pääsytkään ilmoittautumalla, vaan hallitusneuvottelijoiden kutsusta.

Kuultavana oli lähes yksinomaan virkamiehiä. Heillä on virkavastuu, kun lobbarit saavat valehdella edukseen minkä keksivät. Rahalla ei näissä vaaleissa saanut kansanedustajia eikä kirjauksia hallitusohjelmaan.

Kun Hyvät Veljet eivät olleet mukana hallitusneuvotteluissa, Hyvät Veljet jäivät oppositioon. Eivät Hyvät Veljet tästä tietenkään lannistu. Ainakin oppositiossa riittää ahneutta ottaa vastaan puoluetoiminnan tukirahaa, kun valtion puoluetuki romahti. Hallituksen kanssa taitaa olla toisin.

Ministereiden ostaminen ei suju kuten edellisessä hallituksessa. Kunniakkaan elämänuran tehnyt ja omillaan toimeen tuleva ministeri ei ole riippuvainen Velikerhon tuesta. Koska hallitsee asiat itse, eikä tipu tyhjän päälle ja ole riippuvainen Hyvien Veljien tarjoamista kultaisista oksista, jos poliitikon ura sakkaa.

Hyväveli-media yrittää toki parhaansa, mutta sille on vaikeata ymmärtää politiikkaa, joka ei sovi vanhaan jakoon oikeistosta ja vasemmistosta. Ja jossa Hyväveli-media ei ole itse mukana. Onhan toimittajan työ nyt vaikeata, kun Hyvät Veljet eivät ole hallituksen sisältä kertomassa, mitä On Sovittu, että ministerit huomenna ja ensi viikolla päättävät.

Velimedia onkin keskittynyt lähinnä pääministerin koulutuksen ja ammatin pilkkaamiseen ja suurimman oppositiopuolueen sisäisten sotkujen analysointiin. Jotta joskus vielä voitaisiin palata edistykselliseen menneisyyteen, jossa asiat On Sovittu, ja sopivat poliitikot eivät ymmärrä, mitä päättävät.

Vientineuvos Valtanen

keskiviikko 15. huhtikuuta 2015

Joustavaa totuutta raideliikenteessä

LOBBAUS Piskuisen eteläsavolaisen Haukivuoren aseman junapysähdykset lopetettiin kesällä 2014, voimakkaasta paikallisesta vastustuksesta huolimatta. Ohi ajamista perusteltiin mm. aikasäästöllä. Argumenteissa vilahtelivat milloin viisi, milloin kymmenen minuuttia, joka säästetään, kun yksittäinen juna jättää pysähtymättä yksittäisellä asemalla. Totuus lienee kaukojunien osalta 2-3 minuutin paikkeilla.

Totuus on kuitenkin joustavaa laatua, kun sitä halutaan muokata perustelemaan jotain päätöstä.

Pääkaupunkiseudulla on päätetty, että lentokentälle vievän Kehäradan junat pysähtyvät alkuperäisestä suunnitelmasta poiketen kaikilla asemilla. Suunnitelma kolmen aseman ohittamisesta peruttiin.

Yle haastatteli 14.4.2015 paikallisiin televisiouutisiinsa liikenteen suunnittelevan HSL:n johtajaa, joka rauhoitteli matkan hidastumisesta huolestuneita joukkoliikenteen käyttäjiä. HSL:n edustajan mukaan kolmen pysähdyspaikan lisäys viivyttää matkaa vain neljä minuuttia.

Kuten havaitaan, junien pysäyttäminen asiakkaita palvelemaan on tahdon asia. Toisalla tahtoa käytetään, toisaalla ei.

Sisar H. V.


maanantai 9. maaliskuuta 2015

”Totuus” ja totuus Pisarasta

SELITYS Hesarin kahden aukeaman päiväkirja Pisaratunnelin aiheuttamasta hallituskriisistä paljastaa, miten syvällä Hesari on Kokoomuksen ja SDP:n sisällä. Mutta myös sen, miten tietämättömiä ja ymmärtämättömiä sekä nämä päähallituspuolueet että Hesari ovat siitä, mitä on todella tapahtunut.

Tai sitten on niin, että Hesari valehtelee täysin tietoisesti siitä, miten asiat ovat. Lystin kustantavan veronmaksajan kannalta kumpikin on yhtä huono vaihtoehto.

Hesarin jutun vika on siinä, että se alkaa vasta siitä, mihin Pisararadan tärkeäksi tehnyt peli verorahoilla päättyi.

Hesari aloittaa 25.8.2014 päivätystä aiesopimuksesta. Siis AIEsopimuksesta, ei sopimuksesta, kuten HS kirjoittaa. Hesarin mukaan aiesopimus Kivenlahden metrosta ja Pisarasta oli kuntien tahto, jolle piti saada valtion rahoitusta. Näinhän asia ei ollut, sillä ensin oli Stubbin ja Rinteen hallituksen vaaliohjelma, jossa luvattiin tulevan eduskunnan puolesta valtion rahaa metroon ja Pisaraan.

Lisäksi aiesopimus on lähtökohdaltaan järjetön. Ei kuntia tarvitse patistaa kaavoittamaan lupaamalla valtion rahaa. Kunnat kaavoittavat minkä ehtivät aivan oma-aloitteisesti.

Aiesopimus ei ollut kuntien tahto eikä Kokoomuksen ja SDP:n riitelyn alku, vaan päätepiste vedätykselle, jossa Pisara oli vain keino saada parin vuoden sisään jo toisen kerran 250 miljoonaa valtion rahaa Espooseen.

Tosiasiassa kunnat eivät halua Pisaraa. Helsinki ei halua Pisaraa, jota ei ole kaupungin 10 vuoden investointiohjelmassa alkaen syksyltä 2013. Pisaraa eivät halua myöskään Espoo eikä Vantaa, jotka ovat tehneet selväksi, etteivät ne halua maksaa tunnelista mitään. Eikä Pisaratunnelia tahdo valtiokaan. Rataverkosta vastaavan Liikenneviraston listalla on muita ja tarpeellisia hankkeita, ei tappiollista Pisaraa.

Kuka siis Pisaraa haluaa ja miksi?

Vastaus löytyy Espoosta. Tunneliveli Louko halusi jatkaa rakennusliikkeille tuottoisaa metroa Espoossa Matinkylästä Kivenlahteen, vaikka Espoo oli itse hyväksynyt jo 20.6.2012 MAL-aiesopimuksen vuosille 2012–2015. Aiesopimuksessa ei Kivenlahden metroa ollut.

Ministerin ja virkamiesten painostus ja poliitikkojen lobbaus eivät Loukolta onnistuneet. Metrorahaa ei tullut. Valtio piti kiinni siitä, mitä oli aiesopimuksessa sopinut. Espoo ja Louko eivät.

Kevät 2014 muutti kuitenkin kaiken. Ryhdikäs liikenneministeri Kyllönen jätti tehtävänsä, kun Vasemmistoliitto marssi oppositioon. Päähallituspuolueiden puheenjohtajat ja hallituksn ydinministerit vaihtuivat. Espoolaisen Stubbin ja ay-taustaisen Rinteen puhuminen Kivenlahden metron puolelle kävi Loukolta helposti rakennusteollisuuden suosiollisella avustuksella. Mutta myös Helsinki piti saada hyväksymään, että Espoo saa parin vuoden sisään valtiolta toisen kerran 250 miljoonaa, vaikka Helsinki on saanut kustantaa metronsa ja ratikkansa itse. Tähän tarvittiin Pisara.

Loukon sulle-mulle -jaossa Espoo saa Kivenlahden metron ja Helsinki Pisaran, jotta molemmat ovat tyytyväisiä. Valtio saa maksaa. MAL-aiesopimuksen muutos 25.8.2014 oli vain kulissi, jolla lobbarit ja tunneliveljet pesivät kätensä ja käänsivät päälaelleen sen, kuka ja miksi näitä tunneleita haluaa. Aiesopimusta ei valmisteltu eikä käsitelty missään, vaan sen junailivat Louko, Helsingin Penttilä ja SDP.

Kun ymmärtää tämän taustan, näyttää Hesarin juttukin aivan toiselta. Ydinasia on sanottu jutun lopussa. Ja pantu häveliäästi kokoomuslaisen syväkurkun suuhun:

”Kokoomuslaiset taas uskovat, että Rinne on luvannut puheenjohtajakampanjansa tukijatahoille ”hoitaa Pisararadan”. Kokoomuslaiset yrittävät parhaansa mukaan hillitä julkista keskustelua asiasta.”

Hesarista paljastuu myös, miten Rinne on saanut Pisarapuuhasteluunsa ohjeita Loukolta. Rinteen mielestä Pisara voitaisiin aloittaa heti louhimalla huoltotunneleita. Näin saataisiin hanke peruuttamattomalla tavalla käyntiin. Samalla konstilla kuin Louko käynnisti Kivenlahden metrotyömaan Espoon Sammalvuoressa, vaikka mitään lainvoimaista päätöstä Kivenlahden metrosta ei Espoossa olekaan. Sama ajattelu on myös EU:lle lähetetyissä avustushakemuksissa, jotka esittävät louhintojen aloittamista keskeltä tunnelia.

EU:lle lähetetyt hakemukset ovat kaikkiaan sellaista potaskaa, että toivottavasti vaalien jälkeinen uusi hallitus vetää paperit takaisin ja pyytää Suomessa käyneeltä Trautmannilta anteeksi, ettei Suomen liikenneministeri välitä vaalikiireiltään tapaamaan korkeaa EU:n virkamiestä, jolta miljoonia ruinataan. Pisarahakemuksen kirjoittajat luottavat ilmeisesti siihen, että EU:ssa ei osata lukea suomenkielistä Pisaran marraskuista hankearviointia, joka kertoo aivan muuta kuin hakemuksen perustelut.

Hesarin esittämä jälkipyykki on kuitenkin kiintoisaa luettavaa, vaikka siinä sivuutetaankin Hesarin itsensä rooli Pisaran lobbaajana ja Pisaraan liittyvien valheiden levittäjänä. Hesari itse esitteli näitä valheita vielä pääkirjoituksessaan 26.2. Samoihin valheisiin perustuu koko ”hallituskriisi”. Eikä siinä Kokoomus ole sen parempi kuin SDP. Kokoomuksen Helsingin vahva mies Risto Rautava selittää mielipidekirjoituksessaan vielä 1.3. valheita 200 miljoonan EU-tuesta ja Pisarasta koko Suomen etuna. Rautava loistaa Pisaralobbarina myös HSL:n hallituksen puheenjohtajana jutussa siitä, miten HSL vastoin suurimpien jäsenkuntiensa todellista tahtoa väänsi Pisaran seudun kärkihankkeeksi.

Veli Hopea

tiistai 3. maaliskuuta 2015

Poliittinen olut

LOBBAUS Olvi Oyj on tänään julkaissut tiedotteen, jonka mukaan se lopettaa Sven Tuuva -kakkosoluen valmistuksen. Olvin mukaan olut oli tappiollinen kaksi vuotta.

Tuotteita tulee ja tuotteita menee, mutta tässä asiassa on muutama outo seikka.

Miksi Olvi Oyj valmisti niin pitkään kannattamatonta tuotetta? Entä miksi Olvi Oyj teki lopettamisesta tiedotteen, kun normaalisti huonosti pärjäävät tuotteet haudataan kaikessa hiljaisuudessa? Miten tiedottaminen sattuikaan ajoittumaan kuukaudeksi ennen eduskuntavaaleja?

Vastaukset sisältyvät kysymyksiin: siksi, että kyse ei koskaan ollut pyrkimyksestä menestyä myymällä kakkosolutta, vaan suunnitelmallisesta lobbausoperaatiosta panimoalan sääntelyä vastaan.

Ylioppilas Puupponen

keskiviikko 11. helmikuuta 2015

VR:n velikassa

LAHJONTA Helsingin seudun lähijunaliikenteen kilpailutus on peruttu. Kabineteissa on kaikkien yllätykseksi sovittu, että maamme ainoa sallittu matkustajajunaliikennöitsijä jatkaa monopoliasemassaan vuoteen 2021 asti.

Yllätys tämä on erityisesti siksi, että seudun liikenteestä vastaava HSL on jo vuosikaudet ollut tyytymätön VR:n asemaan ja valmistellut kilpailuttamista, jonka oli tarkoitus alkaa ensi vuonna.

Mitä taustalla on tapahtunut, sitä emme ole toistaiseksi saaneet kuulla.

Savu nousee ainakin siltä osin, että HSL:n korkein johto on kokoomuksen käsissä. Sekä HSL:n toimitusjohtaja (kok.) että sen hallituksen puheenjohtaja (kok.) ovat puolustelleet yllätysratkaisua. Tilanne ei ole koskaan normaali, kun kokoomuslaiset joukolla kehuvat jonkin julkisen palvelun kilpailuttamatta jättämistä.

Entä miten VR jälleen onnistui kampeamaan kilpailuttamista eteenpäin?

Rautatielaitos yhtiöitettiin valmistautumaan kilpailuun jo vuonna 1995. Valmistautumista on nyt kestänyt kaksi vuosikymmentä ilman yhtään henkilöliikenteen tarjouskilpailua. Kaukoliikenteen monopolia on jatkettu jo 29 vuoden päähän yhtiöittämisestä, vuoteen 2024. Nykyinen, muhkeapalkkainen toimitusjohtaja hankittiin pistämään VR kilpailukuntoon. Bonukset ovat rullanneet, mutta kilpailu ei.

Kansan rahoilla rakennetun ja yhtiöittämisessä ilmaiseksi saadun Helsingin rautatieaseman myynnistä on lähiaikoina odotettavissa VR:lle muhkea summa rahaa. Kai myös bonuksia johdolle?

VR:llä onkin ylilihava kassa. Sen oma vapaa pääoma oli vuoden 2013 lopussa 593 miljoonaa euroa. VR:n pankkitiliä on paisutettu monopoliaseman turvin. Samalla, kun yhtiö on pulskassa kunnossa, se saa liikennöintiinsä valtiolta tukea, ja HSL-junia ajetaan reilulla ylihinnalla.

Neljän vuoden jatkoaika heltisi julkisuudessa olleiden tietojen mukaan kymmenen prosentin hinnanalennuksella. Vuositasolla liikenteen arvo on kehäradan auettua noin 80 miljoonaa euroa. Hinnanalennukseksi kutsuttua voitelurahaa tarvittiin siis alle kymmenen miljoonaa vuodessa. VR:n yli puolen miljardin rahakirstussa se ei ole mitään.

Tässä on konkreettinen todiste siitä, miten monopoliaseman turvin torjutaan kilpailua. Omistajalle, eli valtiolle, eli kansalle ei jaeta osinkoja, vaan tyrkätään rahasäkkejä peliin silloin, kun on tarve lobata markkinoiden avaamista vastaan.

Valtiontalouden tarkastusvirasto on jo aiemminkin huomauttanut VR:n rahojen väärinkäytöstä, tuloksetta. Kun kaukoliikenteen kilpailuttaminen taannoin uhkasi toteutua, VR sujautti valtiolle lahjuksena Pohjanmaan radan remonttiin 40 miljoonaa. Näin siitä huolimatta, että rataremontin rahoittaminen ei millään tavalla kuulu liikennöitsijän rooliin. Silloisen omistajaohjausministerin mukaan summa oli niin merkittävä, että keskustelu kilpailun avaamisesta voitiin lopettaa. Voiko lahjontaa selkeämmin siunata?

Kuinka ollakaan, tämäkin ministeri oli kokoomuslainen.

Pääkaupunkiseudulla on vaikutusvaltaisten veljien saunapiiri, jonka käsien läpi virtaa miljardien arvosta erilaisia asioita. Kokoomuslaisten maireat, kilpailunvastaiset puheet herättävät kysymyksen, mihin kaikkeen tämä lähijunapäätös on koplattu. Oliko edellisviikkoinen, outo Pisara-radan rahoituspäätös myös samaa pakettia VR:n monopolin jatkamisen kanssa? Mitä muita hankkeita saatiin nyt läpi myöntymällä joidenkin puolueiden harjoittamaan junamonopolin halaamiseen?

Sisar H.V.

lauantai 7. helmikuuta 2015

Rinne ja Stubb, pahempia kuin Schettino?

KANSA MAKSAA Schettino-niminen italialainen merikapteeni tuli kuuluisaksi siitä, että ensin hän ajoi risteilylaivansa karille rehvastellakseen ja sitten pakeni uppoavalta laivaltaan ottamalla yksin pelastusveneen samalla, kun pelastusveneitä ei riittänyt matkustajille.

Ministerit Rinne ja Stubb tulivat tunnetuksi suurista lupauksistaan aloittaessaan pätkähallituksensa johtamisen viime kesänä. Rehvakkaita puheita riitti, mutta kumpikin on sulattanut puolueensa kannatuksen lähes pienpuolueluokkaan. Herrat ovat ajaneet hallituksensa, maansa talouden ja johtamiensa puolueiden kannatuksen karille.

Ainakin toinen, ellei kumpikin, uhkaa upota vaalien jälkeen oppositioon. Voi kuitenkin yrittää pelastautua pinnan yläpuolelle keräämällä Hyviltä Veljiltä vaalitukea. Kampanjointi on kallista, mutta vaalirahoituksen järjestäminen on vielä kalliimpaa – veronmaksajille, tietenkin.

Rinteen ja Stubbin pelastusveneet ovat metro ja Pisara. Rahaa ei riitä uppoavassa valtiolaivassa kärvistelevälle kansalle, ei edes lukiolaisille omiin kouluihin. Mutta jopa ministeriön itsensä tappiollisiksi ja tarpeettomiksi toteamiin tunneleihin näiltä kapteeneilta rahaa riittää. Muka.

Tavallisesti luotettavista tietolähteistä saadun tiedon mukaan tavallisesti luotettavat puoluejohtajat eivät enää olekaan luotettavia. Siksi veronmaksajien rahat pitää luvata Hyville Veljille ennen vaaleja. Siitä kiire jakaa miljardeja kun vielä on pari viikkoa valtaa nautittavana.

Ja mikäs on miljardeja jakaessa. Veronmaksajien rahat eivät ole omia koskaan. Mutta nyt ei joudu edes hallitusvastuuseen pohtimaan, mistä miljardit otetaan.

Välimeren meininkiä, Kreikan ja Schettinon mallin mukaan.

Vientineuvos Valtanen

torstai 1. tammikuuta 2015

Vuosi vaihtui, jatkuvatko juhlat

KANSA MAKSAA Kuuntelin presidentin uudenvuoden puheen. Presidentti moitti maan tapaa elää velaksi ja arveli, että Suomessa kansa on saattanut muuttua viisaammaksi kuin kansan valitsemat poliitikot. Kansa ei ehkä enää valitsekaan niitä, jotka lupaavat eniten, vaan niitä, jotka osoittavat hoitavansa asiat.

Presidentin ajatuksiin on helppo yhtyä. Ikävät asiat, taitamattomuus ja omien halujen toteuttaminen on ratkaistu velaksi elämisellä. Tällä on Suomessa pitkät perinteet jo ajalta, jolloin velka maksettiin inflaatiolla ja devalvaatiolla.

Suomi on ollut EU:n jäsen 20 vuotta ja Euromaa 13 vuotta. Mutta se ei ole ollut tarpeeksi, jotta poliitikot olisivat oppineet. Suomen poliitikkojen onneksi EU:ssa on kylliksi vielä huonommin asiansa hoitavia maita, joten Suomi luokitellaan muita paremmaksi. Se ei kuitenkaan tarkoita, että vähiten huonosti asiansa hoitava maa hoitaisi asiansa hyvin.

Puolueiden kannatusluvut eivät valitettavasti tue kovin vahvasti presidentin ounastelua kansan viisaudesta. Pikemminkin kansa näytti viisaalta hallituskauden alussa, kun hallituspuolueiden suosio pysyi pitkään vahvana. Tällä hetkellä kuitenkin suurin oppositiopuolue kärsii yhtä heikosta suosiosta kuin hallituksen pääpuolueet. Mutta kannatuslukujen kärjessä on toinen suuri oppositiopuolue, jonka kannatus ei voi perustua tekoihin hallituksessa.

Presidentti vaati pohtimaan, mistä kukin on itse valmis luopumaan, jotta velaksi eläminen loppuu. Se onkin todellinen haasteen paikka Hyville Veljille. Kun ennen taloutta korjattiin devalvaatiolla, teollisuuden Hyvät Veljet juhlivat ja kansa kiristeli luopuessaan kivoista tuontitavaroista, joihin palkka lakkasi riittämästä.

Nyt ei voi devalvoida, eikä laskea palkkoja. Nyt pitää luopua turhista asioista ja osata tehdä tarpeelliset asiat paremmin ja halvemmalla. Nyt pitää lopettaa elvyttäminen, eli veronmaksajien ja heidän vastuulleen lainattujen rahojen tuhlaaminen kaikkeen sellaiseen, mitä ei tehdä silloin, kun sen rahoittamisesta ollaan vastuussa itse.

Suomessa iso raha pyörii rakentamisessa ja sote-sektorilla. Kun ei enää lainata näiden alojen ikuiseen elvyttämiseen, se tarkoittaa sitä, että näiden kummankin alan on supistuttava. Se on kova haaste nykyään, kun julkinen sektori on ulkoistanut toimintansa sijoittajien omistamille yrityksille, joiden toiminta ei edes tunne muuta tavoitetta kuin kasvamisen.

Julkisen sektorin palveluhankintoja ei voi enää pitää yllä velaksi otetulla elvytyksellä. On kuitenkin aivan varma, että Veljet lobbaavat puolueita ja rahoittavat vaalikampanjoita, jotta ikuinen elvytys ja Velikerhojen juhlat jatkuisivat. Jos kansa on viisas, se antaa kevään vaaleissa vähiten ääniä niille ehdokkaille, joilla on kalleimmat kampanjat.

Veli Hopea

keskiviikko 17. joulukuuta 2014

Breznev vaikenee

KANSA MAKSAA Tässäkin blogissa laajalti käsitelty Helsingin surkuhupaisa automaattimetroprojekti on tarkoitus keskeyttää 18.12. HKL:n johtokunnan kokouksessa. Tieto asiasta varmistui, kun kokouksen esityslista tuli julkiseksi 16.12. Tähän entisen liikennesuunnittelupäällikkö Seppo Vepsäläisen ja hänen hovinsa unelmaan on jo palanut useita kymmeniä miljoonia, ja lisää palanee, kun Helsingin osaamaton tilaajakopla joutuu Siemensin kanssa jälkipeleihin raastuvassa. Alasta vähänkin ymmärtävät varoittelivat jo viime vuosikymmenen puolivälissä, mitä riskejä projektiin voi sisältyä. Kaikki riskit toteutuivat, ja tulos on nyt tämä.

Puupponen kävikin Twitterissä katsomassa, mitä automatisointia itsepäisesti ajanut Helsingin apulaiskaupunginjohtaja Pekka Sauri (vihr.) nyt tuumaa. Valitettavasti edellispäivän uutiset eivät ilmeisestikään ole Saurin mielestä olleet kommentoimisen arvoisia, sillä aamunsa Sauri on aloittanut hykeretelemällä joistakin uusista ratikkavuoroista linjalla 6T.

Ehkäpä loppukaneetiksi sopii Breznevin twiitti muutaman päivän takaa:

"Huomenta, Helsinki. Paras kaupunki on se, joka onnistuu innostamaan asukkaidensa osaamisen ja kekseliäisyyden yhteiseksi hyväksi. Vai mitä?"

Ylioppilas Puupponen

keskiviikko 26. marraskuuta 2014

Kansa reputti R-kioskin ihmiskokeen

VALTA Rautakirjan kioskit tarjosivat päivänä muutamana ilmaista kahvia. Jämsäläiselle R-kioskille muodostui jo yöllä pitkä jono odottamaan jakelun alkamista. Tämä uutisoitiin heti aamulla valtakunnallisessa lehdessä. Ja ne, jotka eivät jonottaneet, sitten päivittelivät jonottajia.

Tämä ei ollut se juttu.

Vaan se, että uutisen alla on noin 150 kommenttia, joista yhdessäkään ei yksikään kommentoija epäile sellaista mahdollisuutta, että jono olisi ollut kyseisen kioskiketjun suunnittelema mainostempaus.

Oleellista ei ole, oliko tämä mainostempaus, vai olivatko nuoret ihan omalla vitsillä jonossa. Oleellista on, että kukaan ei epäillyt.

Yleisestihän on tiedossa, että kaikenlaisten kaupallisten tempausten ympärille rakennetaan yrityksen markkinointiosastolla tarkka suunnitelma, jolla juuri tällaista jonojulkisuutta kalastetaan. Jonossa ovat joko ihmiset, tai sitten ihmiset autoissaan, kun jonnekin avataan uusi kauppa. Jonon muodostumistakin tärkeämpää on, että jono uutisoidaan. Taannoin media julkaisi vastaavan kuvan Verkkokaupan avajaisista. Ihan sattumalta kuvan ottaja oli kyseisen kaupan työntekijä. Varmaan ihan sattumalta tämä Jämsänkin jono oli jo yöllä R-kioskin Facebook-sivulla.

Mutta ei, yksikään ei epäillyt tapaus Jämsää. 100 prosenttia 150:stä kommentoijasta ei epäillyt mitään.

Pieni kahvikuppi muuttui jälleen ihmiskokeeksi, jonka ihmiseläin reputti totaalisesti. Koe (oli se sitä tai ei) todisti, miten kritiikittömiä olemme ja miten helppo meitä on vedättää erilaisilla markkinointitempauksilla.

Kyllä ne valtaveljet tämän tietävät, ja silloin onkin kyse vähän kahvikuppia isommista jutuista.

Ylioppilas Puupponen

torstai 13. marraskuuta 2014

HS pimitti Liikenneviraston Pisara-kritiikin

VALTA Valta pääkaupunkiseudulla kuuluu seudun isoille jätkille, ja heitä edustaa Helsingin Sanomat. Näin kuuluu Suomen napa-alueen oma valtasääntö, joka on jälleen tullut härskillä tavalla todetuksi.

Pisara-rataa kannattava Helsingin Sanomat nimittäin pimitti 13.11.2014 lukijoiltaan kokonaan päivän merkittävän uutisen, eli sen, että Liikennevirasto pitää Pisara-rataa hankkeena, jonka toteuttamista pitäisi siirtää.

Sen sijaan, että Hesari olisi kertonut tämän lukijoilleen, vielä samana iltana se julkaisi uutisen, jossa korostetaan maanalaisen radan etuja ja annetaan ymmärtää, että Pisara etenee jo koneistossa kohti varmaa toteutusta. Liikenneviraston tuoreesta, pisarajätkille ei-toivotusta kannasta ei mainita mitään, vaan kerrotaan sivumennen, että LVM ja Liikennevirasto ovat "selvittäneet Pisaran rahoitusmalleja".

Kuinka ollakaan, kun Puupponen selaili Hesaria mobiililaitteellaan, heti Pisara-söpöilyn alla oli Hesarin toimittajan pääkirjoitussivuilla julkaistu kolumni, jossa arvioidaan venäläisen tietotoimisto Sputnikin tuovan Suomeen tullessaan myös propagandaa.

Hesarissahan me emme sellaista koskaan joudu sietämään.

Ylioppilas Puupponen

maanantai 10. marraskuuta 2014

Puoluekuri jyräsi jälleen demokratian

POLITIIKKA Eduskunnassa pidettiin perjantaina ensimmäisen kerran luottamuslauseäänestys sen jälkeen kun vihreät lähtivät hallituksesta ja opposition koko kasvoi kolmen edustajan päähän hallitusrintamasta. Media hehkutti ennen äänestystä monta päivää, miten hallituksen kohtalo on nyt vaakalaudalla.

Kun äänestys oli ohi, pääministeri Stubb tokaisi toimittajalle ylimielisesti: ”Tällä valtakirjalla pärjää erittäin hyvin, demokratiassa enemmistö voittaa.”

Tosiasiassa Stubb ja moni muukin tietää, ettei Suomen eduskunnan luottamuslauseäänestyksellä ole mitään tekemistä demokratian kanssa. Koko välikysymys on teatteria, jonka eduskunnan perustuslain 29 pykälän vastainen toiminta tekee turhaksi.

Suomen perustuslaki, 29 §

Kansanedustajan riippumattomuus

Kansanedustaja on velvollinen toimessaan noudattamaan oikeutta ja totuutta. Hän on siinä velvollinen noudattamaan perustuslakia, eivätkä häntä sido muut määräykset.

Pitkin syksyä on nähty, etteivät kaikki hallituspuolueiden edustajat ole samalla kannalla kuin hallitus. Jos poimisi julkisuudessa nähdyt ja kuullut kannanotot, voisi nimetä ne kansanedustajat, jotka perjantain äänestyksessä painoivat väärää nappia. Eli sitä, jota piti painaa vastoin perustuslakia ”muiden määräysten” eli puoluekurin ja eduskuntaryhmästä tai jopa puolueesta erottamisen uhalla.

Epäilemättä myös opposition puolella vallitsee sama tilanne. Puolueiden intressi pakottaa kaikki kansanedustajat tukemaan puoluejohdon päätöksiä on samanlainen kuin hallitusrintamassa. Hallitus olisi voinut saada luottamuslauseen siten myös laillisestikin. Sitä nyt vaan ei saatu selville, mikä hallituksen luottamus eduskunnassa tosiasiassa on.

Toinen juttu on, mikä on hallituksen luottamus kansalaisten keskuudessa. Siitä ovat kertoneet kannatusgallupit, ja lopullisesti luottamus selviää huhtikuun vaaleissa. Mutta se, että keväällä on vaalit, ei ole perustelu sille, että Stubbin hallituksen pitää saada jatkaa siihen asti.

Kun hallituksella ei tosiasiassa ole eduskunnan eikä kansan luottamusta, kaikille parasta on, että siirrytään virkamieshallitukseen. Se osannee hoitaa maan asiat paremmin kuin eduskuntavaalien missikandidaattihallitus. Kerkesihän Stubb vihreiden lähdettyä ilmoittamaan, että hallitus on työnsä tältä vaalikaudelta tehnyt, nyt valmistaudutaan vaaleihin ja ministerivalinnat tehtiin sen mukaan.

Vientineuvos Valtanen

perjantai 7. marraskuuta 2014

Kansakunnan hiljainen hetki

KANSA MAKSAA Torstaina 6.11.2014 kuultiin uutinen, joka ei tainnut yllättää ketään. Talvivaaran tuotantoyhtiö on hakeutunut konkurssiin. Ongelmat tuotannossa ja ympäristönhoidossa sekä huono markkinatilanne tyhjensivät yhtiön kassan. Talvivaaran rämpimistä on seurattu myös kerhossamme aktiivisesti.

Puupponen puolestaan seurasi tarkkaan tummanpuhuvan torstain äänensävyjä. Eduskunnan kyselytunnilla oli ilmeisen sovitulla tavalla päätetty pidättäytyä talous- ja yhteiskuntakritiikistä. Myöskään median uutisissa ei edes sivuttu sitä, mistä ilmiöstä tässä asiallisesti ottaen on kysymys.

Luulisi kai kellojen soivan, kun erityisesti kokoomusministerit yhteen ääneen korostavat, kuinka valtion on ehdottomasti huolehdittava mahdollisesti loppuvan liiketoiminnan jälkeensä jättämistä ympäristöriskeistä, ja kuinka rahaa tähän kyllä löytyy ainakin 50 miljoonaa euroa, ehkä enemmänkin jos tarvitaan.

Puupponen on tottunut pitämään kokoomusta puolueena, joka toivoo mahdollisimman ohutta julkista taloutta ja heikkoa valtiota. Mutta nyt, kun tarvitaan joku maksamaan yksityisen liiketoiminnan aiheuttamia sotkuja, kokoomus on ensimmäisten joukossa vakuuttelemassa, kuinka tämä on nimenomaan valtion asia.

Niin, mistä siis tässä kaikessa on kysymys?

Siitä, että jotkut piirit pitivät hyvänä bisneksenä ryhtyä tuottamaan raaka-aineita uudella liuotusmenetelmällä ja perustivat kovalla rahalla kaivoksen.

Sen jälkeen tulivat kuvaan poliitikot, jotka järjestivät kaivokselle heppoiset ympäristöluvat, jotka eivät kattaneet kaivostoiminnan ympäristöriskejä, jotka myöhemmin realisoituivat. Samat poliitikot myös ostivat kasapäin Talvivaaran osakkeita, itselleen tai sitten perheelle.

Koska elämme materialismiin ja rahanhimoon perustuvassa kansankapitalismissa, samoin teki lähes 80 000 kansalaista. Talvivaarasta tuli eliitin ja piensijoittajakansan uusi lempilapsi, johon ei enää pystytty suhtautumaan kriittisesti.

Tästä on siis kysymys kansankapitalismissa: kun mahdollisimman moni tallaaja saadaan ostamaan osakkeita, tallaajat kahlitaan osaksi kerhoa, fanittamaan kritiikittä järjestelmää. Kun pitää suunsa kiinni ja sijoittaa, voi saada osinkoina palkinnon nöyryydestä systeemille. Systeemi toimi Talvivaarankin kohdalla. Järjestelmän nimi oli tälläkin kertaa "voitot itselle, tappiot veronmaksajalle". Tätä ei tummana torstaina uskaltanut kukaan sanoa ääneen.

Mitä jos nämä 50 miljoonaa perittäisiin kaikilta isoilta ja pieniltä osakkailta? Ottakaa vastuu, kun olitte valmiit ottamaan vastaan myös mahdollisen onnistumisen hedelmät. Ai miksi ei käy? Mikä se sellainen markkinatalous on, jossa voitot kuuluvat itselle ja riskit muille?

No se on nyt tämä meidän systeemimme.

Ylioppilas Puupponen

sunnuntai 26. lokakuuta 2014

Tunneliveljien hedelmät kypsyvät

UUTINEN Helsingin seudun joukkoliikenteen lippujen hinnoista päättävä HSL ilmoitti viime tiistaina, että lippujen hinnat nousevat. Nousu johtuu siitä, että uudet junat ja uusi bussilinja nostavat joukkoliikenteen kustannuksia. Rehdisti HSL kertoi samassa tiedotteessa, että lipunhintojen nostaminen ei lopu, koska tulossa on 10-kertaa nyt kerrottuja suuremmat kustannukset katettavaksi. Kunhan Kehärata ja länsimetro saadaan käyttöön.

Ei ole ihme, että Espoon tunneliveljellä Olavi Loukolla on ollut kiire saada metronsa jatkotyömaa käyntiin. Miljardihankkeiden vaikutuksesta lippujen hintoihin ryhdyttiin Espoossa jo kyselemään, mutta Luoko kuittasi asian sillä, että HSL päättä. Ikään kuin espoolaispoliitikkojen ei siksi tarvitse murehtia siitä, paljonko he valitsijoidensa rahanmenoa lisäävät. Ja täydestä näytti menevän Espoon metrovaltuustossa 29.9.

Tietenkin on selvä, että kaupunkilaiset maksavat tunneliveljien juhlat. Helsingin metron rakentamiskulut piilotettiin kaupungin muiden kulujen sekaan ja HKL kehui metron alentavan joukkoliikenteen kustannuksia. HKL laski vain junien liikennöinnin, sillä kaupunki hoiti rakentamista varten otetut lainat. Helsingin metroveljen Seppo Vepsäläisen laskuopin mukaan metroasemien sähkö, lämpö, vartiointi, siivous ja kaikki muut kulut eivät olleet metron kuluja. Eiväthän bussifirmatkaan maksaneet mitään katujen ja pysäkkien aurauksesta ja valaistuksesta.

Mutta tunneliveljet ovat nyt kompastuneet omaan näppäryyteensä. Metrorakentaminen ulkoistettiin osakeyhtiöön, jotta kunnallinen demokratia ja viranomaistoiminnan julkisuus eivät pääse haittaamaan kaupunkilaisten rahoilla pelaamista. Tunneliveljet eivät vain tajunneet, että osakeyhtiön pitää saada jostain myös tuloja, jos se tuhlaa pari miljardia kallion paukutteluun. Siitä seuraa, ettei tunneliveljille annettuja miljardeja voikaan hoitaa huomaamattomasti, kuten Helsinki hoiti oman metronsa.

Tunneliveljien hedelmät kypsyvät vääjäämättä paljastamaan tunnelirakentamisen typeryyden. Hyvien Veljien rakastama osakeyhtiömuoto ja HSL:n kautta kierrätettävät kustannukset ja lipputulot estävät kustannusten ja kannattamattomuuden piilottamisen. Vaikka HSL:ssä istuvat pikkuveljet ja -siskot noudattavatkin vielä kiltisti isojen tunneliveljien komentoa ja laittavat kannattamattomiksi lasketut tunnelit edelleen liikennesuunnitelman ykköshankkeiksi, pakko heidän on tunneliveljille rahat kerätä.

Ainoa yllätys asiassa on, kuinka HSL:n tiedotteeseen sai kirjoittaa, että lipunhintoja korottavat tunnelihankkeet lisäävät korotustarvetta vielä 64 miljoonaa vuoteen 2017 mennessä. Ehkä HSL:ssä on pian tiedottajan paikka avoinna. Tai voihan HSL ulkoistaa tiedotuksen Hesarin kaupunkitoimitukseen. Siellä tiedetään, mitä ei saa kertoa ja miten synnytetään suuria valheita.

Vientineuvos Valtanen

maanantai 29. syyskuuta 2014

Virkatehtävänä huijaaminen

VALEHTELU Jälleen kerran olen lukenut HBL:ää. Sääli, ettei HBL:ää julkaista suomeksi. Sillä väkeään jatkuvasti irtisanovan Hesarin rinnalla PKS (PääKaupunginSanomat) olisi varmasti menestyvä sanomalehti, jota moni tilaisi jopa paperisena mieluummin kuin joutavaa Hesaria.

Espoon metropelleilyn on tarkoitus siirtyä lopullisesti maan alle tämän illan Espoon valtuuston kokouksessa. Loukon käsikirjoituksen mukaan valtuusto ”päättää” Kivenlahden metron rakentamisesta, jos Louko sitä haluaa. Ja Loukohan haluaa, ja saa tämän jälkeen tehdä mitä lystää. Mitään ei enää tarvitse edes kertoa valtuustolle, koska metrohan ei ole kaupungin vaan osakeyhtiön asia. Eikä osakeyhtiön asiat kuulu kellekään. Ainakaan sille, joka maksaa.

Hinnallakaan ei ole väliä, koska Espoolla ei ole tähänkään metroon rahaa, niin se ei ole mistään muusta pois. Näin siis tulee valtuutettujen ajatella ja näinhän ne näyttävät ajattelevan. Metropäätöksen lisäksi kokouksen listalle on otettu 13 valtuutetun esittämä kysymys siitä, mitä metro oikeasti maksaa. Vastausta ei tietenkään anneta, ja valtuusto on tyytyväinen.

Valtuutetut, joiden velvollisuus lain mukaan on vastata kunnan taloudesta, eivät ole kiinnostuneet kunnan taloudesta. Espoolaiset ovat toki valinneet nämä valtuutetut, useat heistä moneen kertaan. Siten ilmeisesti espoolaiset hyväksyvät sen, etteivät Espoon valtuutetut välitä kaupungin taloudesta. Mutta asukkaidenkaan välinpitämättömyys ei vapauta valtuutettuja siitä, mitä laki heille velvoittaa.

Loukon ylimielisyys ja röyhkeys hakee vertaansa Suomen historiassa. Ihmetyttää vain, miten virkamiehet ja ministerit alistuvat siihen. Ensin Louko myönsi keksivänsä omasta päästään metrorakentamisen säästöjä, sitten hän huijaa valtiovarainministeriä uskomaan, että miljardin metrohanke maksaa kolmella miljardilla palkkoja. Nyt Louko herjaa liikenneministeriön virkamiehiä nolliksi. Ohjeet ja määräykset ovat roskaa, Louko itse tietää kaiken paremmin.

Ovatko ministerit, poliitikot ja virkamiehet näin tyhmiä ja alistuvia ja vielä myöntävät sen lupaamalla Loukolle perusteettomia rahoja?

Yksi asia Loukon käytöksestä kuitenkin tulee varmasti selväksi. Espoon ja erityisesti Kivenlahden metro on täysin turha hanke, eikä sillä ole mitään Loukon väittämiä hyötyjä. Eihän Loukon muuten tarvitse haukkua ministeriön ohjeita ja vaatimuksia rahoitusehtojen täyttymisestä.

Toisenkin asian Loukon käytös osoittaa. Loukosta ei ole virkamieheksi, sillä hänellä ei ole aikomustakaan noudattaa sitä, mitä virkamieheltä edellytetään. Louko voi esittää, että on Espoon kannalta hyvää hallintoa saada huijatuksi valtiolta Espoon omistamalle metroyhtiölle puoli miljardia euroa. Mutta tulkittiin hyvän hallinnon vaatimusta miten hyvänsä, virkamiehen työn ja päätösten valmistelun hoitaminen vastoin kaikkia lakeja ja niiden perusteella asetettuja ohjeita on pelkkää virkavirhettä.

Veli Hopea

lauantai 27. syyskuuta 2014

Vihreät pettivät taas

POLITIIKKA Politiikassa ei ole kuluttajansuojaa. Sen osoittivat nyt vihreät, taas.

Vihreitä on äänestetty eduskuntaan edistämään vihreitä asioita. Edistäminen tarkoittaa poliittisia linjauksia, jotka etenevät lainsäädäntöön ja budjettipäätöksiin. Molempia valmistelee hallitus. Siksi tärkein ja meidän poliittisissa oloissamme ainoa keino toteuttaa poliittista agendaa on pyrkimys päästä hallitukseen ja hallituksessa pysyminen.

Vihreät jaksoivat kantaa vastuutaan äänestäjille tällä kertaa kolme ja puoli vuotta. Jos vihreät eivät olisi saaneet tällä vaalikaudella aikaiseksi mitään, hallituksesta lähteminen ei vaikuttaisi niin pahalta. Mutta vihreät onnistuivat kirjaamaan varsin vanhoillisen hallituksen ohjelmaan kiitettävän määrän tavoitteitaan. Tavoitteet muuttuvat tosiksi vasta kun ne viedään valmiiksi asti. Tämän työn vihreät jättivät.

Vihreissä yhdistyy nyt puolueen ylimielisyys ja välinpitämättömyys äänestäjistään ja kokemattomuus ja taitamattomuus poliittisessa pelissä. Puoluevaltuuskunnan kokouksessa vihreiden poliittinen eliitti vahvisti yksimielisyydellään vieraantuneisuutensa äänestäjistään. Kaikki vihreiden kannattajat eivät aseta ydinvoimakysymystä kaiken muun edelle kuten puolueen kellokkaat tekevät.

Vihreiden hallituksesta lähtö on yksinkertaisesti typerää lapsellista kiukuttelua. Hallituksen jättäminen ei estä Fennovoiman asian etenemistä, mutta se estää vihreiden tavoitteiden etenemisen. Politiikka on kaupankäyntiä, halusivat tai osasivat vihreät sitä tai eivät. Siksi politiikassa ei voi vain voittaa, kuten vihreät luulevat.

Poliittisen realismin tajun puute huipentui unelmaduunistaan luopuneen Ville Niinistön vakuuttaessa, että juuri hallituksesta eronnut puolue haluaa ilman muuta hallitukseen. Manööverinsä jälkeen vihreät ovat viimeisenä hallituskumppaneiden ehdokaslistalla yhdessä Vasemmistoliiton kanssa. Hyväveli-Suomessa kun halutaan sellaisia hallituksia, joiden ei tarvitse välittää oppositiosta eikä kansan edusta.

Vihreiden kannattaisi ottaa oppia demareista. Rinne puskee omaa agendaansa hallituksessa Kokoomustakin vastaan, vaikka puoluekannatuksen nostamiseksi parasta olisi huilata oppositiossa. Mutta taitavana soturina Rinne ymmärtää, että nyt on tilaisuus viedä eteenpäin demareiden ohjelmaa, vaikka kansan kannatus puuttuukin.

Vihreät toimivat päinvastoin. Se, että hallitus ei antanut jatkolupaa TVO:n uudelle ydinvoimalalle on kyllä vihreiden mieleen. Mutta pisteet siitä menivät nyt Kokoomukselle tasoittamaan Kokoomuksen kantaa Fennovoiman kanssa. Ville Niinistön unelmaduuniin ympäristöministeriksi pantiin nuorikko, jonka pätevyys on olla pääministerin suosikki. Tarkoitus ei olekaan edistää ympäristöasioita, vaan kerätä Kokoomukselle nuorten ääniä.

Ja seuraavaksi vihreät menettävät jälleen Helsingin apulaiskaupunginjohtajan paikan. Penttilän paikan pitävät demarit, joiden kannatus on jo vuosia laahannut Helsingissä vihreiden jäljessä. Demarit osaavat pelata tämänkin pelin Kokoomuksen kanssa, kuten nähtiin juuri Rädyn viransijaisuuden yhteydessä. Tässäkin vihreät pettävät äänestäjänsä, taas.

Vientineuvos Valtanen

sunnuntai 7. syyskuuta 2014

Turha kaupunginjohtaja Laura Räty

SELITYS Helsingin demareiden vahva täti Maija Anttila kertoi tänään Hesarissa selityksen monelle asialle. Anttila sanoi, ettei Helsingin sote-virasto tarvitse johtajaa, vaan toimii aivan hyvin ilmankin.

  • Tässä on selitys sille, miksi yli 10.000 euron kuukausipalkalla olevalta johtajalta ei tarvitse edellyttää osaamista ja ammattitaitoa, vaan virkaan voidaan nimittää kuka hyvänsä oikean puolueen jäsen.
  • Tässä on selitys sille, miksi virkaa ei kolme vuotta sitten hakenut kukaan pätevä. Heillä on parempaakin tekemistä kuin toimittaa tyhjää.
  • Tässä on selitys sille, miten sote-viraston johtajana on voinut olla henkilö, jolla ei ole käsitystä ja ymmärrystä kansalaisten tulotasosta, jolle veronkierto muodollisen yhtiöjärjestelyn kanssa on normaalia tulonhankintaa ja jolla on röyhkeyttä väittää yhden vuoden päällekkäiset pätkätyösuhteet monen vuoden työkokemukseksi.
  • Tässä on selitys sille, miksi Rädyn jättämään virkaan ei tarvitse valita uutta johtajaa, kun puolueet eivät pääse asiassa sopuun. Jos kerran voidaan välttää poliittinen riita nimittämättä virkaan minkään puolueen lellikkiä, niin ei sitten nimitetä.
  • Tässä on selitys sille, miksi Kokoomus oli istuttamassa unelmapalkalle nuorukaista nimeltä Lasse Männistö, jolla ei ole edes muodollista alan koulutusta kuten sentään Rädyllä. Tyhjäntoimittaminen ei edellytä koulutusta eikä kokemusta.
  • Tässä on selitys sille, miten toinen apulaiskaupunginjohtaja Ritva Viljanen voi hoitaa sijaisuuden oman toimensa ohella. Käyhän se, kun Viljasen työn määrä ei lisäänny. Tosin tässä on Anttilalla oma poliittinen lehmä ojassa. Viljanen on demari, ja sote-virasto onkin siirtynyt huomaamatta demareiden hallintaan, kun Anttila itse on virastoa määräävän lautakunnan puheenjohtaja.

Rädyn näkökulmasta ei ole ihme, että hän vaihtoi kaupunginjohtajan pestin ministerisalkkuun. Vaikka Stubbin hallituksessa on vain pätkäministereitä, on kuitenkin hienompaa olla ministeri kuin kaupunginjohtaja. Mutta Rätyä voi odottaa myös kiusallinen päätös korkeimmasta hallinto-oikeudesta. Jos KHO toteaa Rädyn kaupunginjohtajavalinnan laittomaksi, on mukavampi olla silloin laillinen ministeri kuin laiton kaupunginjohtaja.

Hyvien veljien tuomioistuimille on toki epätavallista tuomita hyvien veljien päätöksiä. Mutta velirintama ei ole ollut Rädyn kohdalla yhtenäinen. Hesari on ollut avoimesti ja voimalla Rätyä vastaan.

Entä sitten Räty ministerinä? Valtakunnan kannalta on onneksi kyse pätkäministeriydestä. Ja asetelma on samantapainen kuin Helsingin kaupungilla. Ministeriöissä on päteviä johtajia ja päälliköitä, jotka hoitavat asiat Rädystä huolimatta. Suurin riski taitaa olla Kokoomuksella ja Stubbilla. Näillekin on parasta, että Räty ei tee mitään, eikä anna lausuntoja julkisuuteen. Siten Kokoomus menestyy kevään eduskuntavaaleissa ja sote-ministeriöissä on työrauha.

Vientineuvos Valtanen